22,38... 22,24... 22,22...

EM-uinnit loppuivat sunnuntai iltana ja eilinen kului kotimatkaan. Tässä vaiheessa on hyvä hetki analysoida  viikonlopun suortuksia.

Lauantai aamuna 50vaparin alkuerissä kaikkienaikojen 2. kovin 50vu 22,38 ja viidenneksi nopeimpana semifinaaliin. Itse uinti oli hyvä, mutta pientä parannettavaakin jäi rentouteen. Valmistautuminen illan semifinaaliin sujui hyvin vanhoilla rutiineilla ja olo tuntui kaikin puolin hyvältä. Viereen sain kovan kirittäjän kun entinen ME-mies ja edelleen Euroopan ennätystä hallussaan pitävä Fred Bousquet ui radalla neljä. Uinti oli vielä pari astetta aamua parempi ja etenkin loppu tuli vahvasti. Tuloksena jälleen 5. sija, tällä kertaa uudella SE-ajalla 22,24! Videolta nähtyny uinnin loppu oli ehkä vieläkin vahvempaa kuin mitä oma tuntemus kertoi. Vuoden työ Bousquet-vaparin eteen alkoi näkyä ja pystyni tulemaan viimeiset 15metriä jopa kovempaa kuin itse Fred, joka viereisellä radalla ui siis sillä aidolla Bousquet-tyylillään.

Semifinaalin jälkeen edessä oli sitten ihan uusi tilanne. Lyhyen radan EM:ssä 50metriset uidaan loppuun samana päivänä, mutta nyt finaali kilpailtiin vasta seuraavassa iltajaksossa. Koska hotelli huoneemme ilmastoionti ei toiminut ja huone lämpeni päivällä päikkäreitä ajatellen turhan kuumaksi, eikä sunnuntai aamulle ollut uitavaa muodostui sunnuntain ohjelma seuraavanlaiseksi:

9:30 herätys ja kisafiilistelyä hotellihuoneessa
11-11:45 kisaverra hotellin altaalla ja päälle sauna & kylmäallas.
12:15-> lounas
14-14:30 kävelylenkki Maken kanssa
14:30-15:10 bussimatka hallille
15:10-16:45 jumppaa, verraa, musiikin kuuntelua, kisauikkareiden laitto ja fyssarin käsittely.
16:45 last call room
17:02 50vu finaali

Itse uinti oli tasaisempi kuin kuin semifinaalissa ja loppu tuli jälleen eriittäin vahvasti. Uinti oli rentoa ja helppoa, mutta kehitettävääkin toki jäi. Ensimmäinen piikki on ollut joskus vahvempaakin. Verrassa uitu piikki 9,3 osoittaa että nopeus on hyvää mutta kovempaakin on joskus päästy. Tuloksena kuitenkin jaettu 4. sija jälleen uudella (ja helposti muistettavalla) SE-ajalla 22,22. Aiemmin maaliin pääsivät vai tämän hetken ehdottomasti taitavin paras eurooppalainen sprintteri Fred Bousquet, entinen lyhyenradan ME-mies Stefan Nystrand ja Ukrainen ihmemies Govorov.

Täsmälleen samalla ajalla maaliin ennätti 7-kertainen EM-mitalisti Marco Orsi, sekä Kreikan Golomeev. Tiukan finaalin 7. vain 0,06sek pronssimitalistia hitaampana oli Pekingin Olympialaisten vapareista Värisuoran itselleen kahminut Alain Bernard.

Tasaiset kamppailut tässä porukassa EM-uinneissa toivat lisää itsevarmuutta siitä että suunta on oikea ja maailman kärki on saavutettavissa.

Päivänbiisi CCX

Sprintterit altaaseen

Huomenna se viimein alkaa euroopan nopeimpien uimareiden selvittely. Suomalaisista altaassa nähdään peräti 6 vaparin sprinttimatkalle starttaavaa (4 naista ja 2 miestä). Itselleni 50vaparia on tietysti se odotetuin laji ja sitä silmälläpitäen on kisattu pitkin viikkoa.

Eilinen 100vapari sujui taktiikan mukaan niin kuin pitikin. Ensimmäinen finsta helppoa ja rentoa uintia ja toinen finsta vahvasti, pitkä veto säilyttäen. Tuloksena toiseksi kovin noteeraus 50,62. Tänään 50ru myös 50vapariin valmistaen, teemana helppous, rauhallisuus ja liukuvuus. Etenkin juuri 50rinulissa usein vaivannut pieni  yliyrittäminen ei ollut tänään murheena, vaan kaikki sujui kuten pitääkin. Tuloksena jälleen uusi ennätys, tällä kertaa 28,83. Ennätystäkin tärkeämpää oli ehkä se että olen nyt tämän hotellihuoneen nopein rinulisti! Matin samassa erässä uimat ennätysnumerot kirjataan nimittäin nyt lukemiin 28.85. =)

Odottelua

Kisat saatiin käyntiin ja Suomalaisten osalta meno on ollut lupaavaa. Oma kisaurakka alkoi 200sku "broukkenin" ensimmäisellä finstalla. Perhosessa uudet ennätyslukemat kirjataan nyt 24,90. (Puvulla tietysti kesältä 2009 kahteen kertaan 24,38, mutta niitä on turha muistella...)

Eilisiltana kävin pienellä kävelylenkillä Debrecenin keskustassa ja tänään on koitettu lähinnä latailla akkuja tulevia startteja varten. Huomenna vastaan tulee kauhulla odotettu 50 selkäuintia. Allekirjoittaneelta tuo selällänän räpiköinti sujuu yhtä hyvin kuin kaloilta tai monilta muiltakin vesieläimiltä... ei siis kovinkaan vahvasti. Omaa parasta lähdetään kuitenkin hakemaan ja ennätysvauhtiin on tässäkin lajissa mahdollisuudet.

Ajatukset harhailevat jo kuitenkin torstain satasella ja lauantaina starttaavassa finstan vaparissa. Niitä täytyy vielä hetki odotella.

Päivänbiisi CCIX

Vauhdikasta viimeistelyä

EM-viimeistely on vauhdissa. Paljon lepoa ja väliin jotain kovaa ja laadukasta tekemistä altaassa. Tänään ohjelma oli lyhyt ja ytimekäs:

15min kisaverra

2x50br
50IV
75br

kotiin->

Vauhtiakin riitti tänään mukavasti, ensimmäinen broukken finsta kirkkaasti lyhyenradan ennätykseen (9,2+10,3=19,5), tuohonkun joskus pääsisi ilman taukoja...

Suora finsta 21,5 ja seiskavitonenkin 33-osia. Lähdöt 6-8minuuttia eli rauhassa sai keskittyä ja tehoja sai uintiin laittaa. Huomenna vielä iltapäivällä AaltoAlvariin, lauantai aamuna kohti Unkaria!

Päivänbiisi CCVIII 

Laviaarit

Viikonloppuna kävin kilpailemassa Espoon Laviaareissa. Startteja kisoissa kertyi 4, 50 ja 100metrin rinulit ja vaparit. Ensimmäinen laji 50vaparia oli jo noin klo 9:45. Ajankohta ei menoa haitannut vaan tulokseksi kirjattiin uusi SE 22,27. Aamun toinen laji 100ru oman ennätyksen tuntumaan 1,04,8. Iltajakson aluksi 50ru lämmittelylajina ennen 100vaparia. Rinuli hyvään aikaan 29,8, vaikka tehoja uinnissa oli hieman liikaakin. Satasen vapari lähti liikkeelle jonkin verran paremmin kuin aiemmin tänävuonna uiduissa satasissa. Kun loppukin tuli vahvasti ja liukuvasti, oli tuloksena uusi ennätys 50,42 ja samalla Olympialaisten B-rajan alitus.

Kisojen jälkeen kävin Pieksämäellä ja maanantai iltana palasin takaisin Jyväskylään. Nyt vielä muutama päivä täällä kunnes matkajatkuu Unkarin Debreceniin ja EM-uinteihin!

Monipuolista allastreeniä

AaltoAlvariin pääsyn myötä lisääntynyt tila ja allasympäristön virikkeet ovat saaneet myös treenisisällöt takaisin perinteisille urille. Tällä viikolla altaassa on touhuttu taas hyvin monipuolisesti. Maaliintuloja on treenattu mm. "koripallopiikeillä" ja tekniikkaa on tunnusteltu nauhattomilla lättäreillä. Lisäksi altaassa on nähty niin fysiopalloja kuin vesijumppakaulimiakin. Eilen saatiin vuoden tauon jälkeen pelattua myös vesikoripalloa.

Tänään "Omega-kopiomme" saatiin myös siirrettyä Vaajakoskelta AaltoAlvariin, joten siltäkin osin olosuhteet alkaa olla kunnossa! Huomenna vielä pari treeniä ja lauantaina Espoonlahteen kisaamaan.

Päivänbiisi CCVII



 

AaltoAlvariin!!!

Vuoden mittainen evakkoreissu päättyi tänään kun pääsimme viimein AaltoAlvarin hyppyaltaalle. Vaikka ratoja ei välttämättä ole käytössä yhtään Vaajakoskea enempää, on tilanne nyt merkittävästi parantunut:

Plussat:

- Allasaika kasvoi 10:stä tunnista 17½ tuntiin.

- Vireisillä radoilla on muita ryhmiä, eikä kuntouimareite tai vesijuoksijoita.

- Osassa aamutreenejä jopa kaikki 5rataa käytössä! (muuten 2-3)

- ma,ke,to ja pe treenit alkavat klo 15, eli iltaan tulee hieman lisää vapaata.

- tiistainkin treeni aikaistuu 2½h: 19:30->17:00

- treenikyyti helpottuu kun 10km auto/pyörämatka muuttuu, alle kilometrin pyöräilyyn!

- Altaan ympärillä on tilaa tehdä yhdistelmätreenejä tai pelata flipperiä (aidolla alkuperäisellä ylä-tasanteella)

- Treeneissä on huomattavasti rauhallisempaa kun hallissa ei ole ketään ulkopuolisia (hiljaisuus + treenirauha)

Miinukset:

- Sauna ei ole päällä!

- Altaan matala pääty on todella matala (pohjassa istuessa pää ylettää pinnalle) 

- rataköydet eivät juuri aaltoa riko joten aallokkoa riittää kovissa vedoissa.

- hallin ilmanlaatu oli ainakin tänään aika heikko

Kokonaisuutena ollaan siis kuitenkin paljon plussalla!  

Ulkopuolelta halli näytti tänään tältä

Sisäänkäynti kuitenkin löytyi

Ja sisään päästiin

Miesten alakerran pukuhuoneessa näytti tältä (naiset ovat yläkerrassa kuten opasteista näkyy)

Altaalla kaikki on ennallaan

Tampereen avoimet

Pienistä haasteista huolimatta pääsin lopulta Tampereelle kisaamaan. Torstaina todettu, jo luultavasti kuukaudenpäivät sairastettu mykoplasma ja erityisesti sen taltuttamiseksi aloitettu antibioottikuuri vei voimat aika vähiin, mutta siitäkin huolimatta kisat sujuivat mallikkaasti.

Lauantai aamun 50perhosessa tekstiili ennätys 25,53 ja illan 100 vaparissa kevät kauden paras tulos 51,28. Sunnuntaina olo oli jo huomattavasti pirteämpi ja se näkyi myös ajoissa. Aamu starttasi 50rinulilla, jossa hieman väkisin vääntäen 30sekunnin alitus 29,96. Jakson lopulla 50vaparia erästä 1 radalta 1 aivan ennätyksen tuntumaan 22,52.

Illalla vauhti parani etenkin rinulissa, jossa syntyi myös uusi ennätys 28,99, parannusta Vaasan SM:stä kertyi peräti 0,35sekuntia. Kisojen päätteeksi 50vaparin finaalissa jo 0,09sekunnin päähän SE:stä. Aika siis 22,50.

Muutama huomio kisoista:

- Kisa systeemi toimi hyvin kuten viimekin vuonna
- Ruokailu toimi erinomaisesti ilman jonottamisia ja ruoka oli hyvää!
- Miesten 50ru ja 100ru mitaleille piti uida poikkeuksellisen kovaa!


Päivänbiisi CCVI 

Yksi on joukosta poissa

Vuoden 2006 Nuorten Pohjoismainen uintimaaottelu kilpailtiin Tampereella. Noissa kisoissa kävin tiukan kaksinkamppailun 100m rintauinnissa norjalaista Mattis Saghaugia vastaan. 50metrin käännöksessä olin vielä 0,02sekunttia jäljessä, mutta maaliin ennätin puoli sekuntia aiemmin. Kisojen päätteeksi vaihdoimme uimalakkeja. Tuo lakki oli käytössä enemmän tai vähemmän aktiivisesti seuraavat puolitoista vuotta. Jossain vaiheessa lakkiin tuli kuitenkin reikä ja päätin lopettaa sen käytön ennen kuin se hajoaa lopullisesti. 

Vappupäivänä norjasta kuului suru uutinen. Alexander Dale Oen, norjalainen rintauimari jota en toisella finstalla olisi kyennyt haastamaan, oli kuollut. Uutista oli vaikea uskoa todeksi, kuinka niin nuori, ja kovakuntoinen kaveri voi poistua keskuudestamme niin yllättäen ja varoittamatta. Vastahan hän Szczecinin EM-uinneissa huuteli iloisesti niitänäitä kulkiessaan ohi pitäessämme iltapalaveria hotellin käytävällä. 

Eilisen treenin omistimme Dale Oenin muistolle. Tuo kaapin perälle arkistoitu toisen norjalaisen rintauimarin lakki oli aika kaivaa esiin. Treenin aluksi asetin varovaisesti rikkinäisen lakin päähän ettei se vai rikkoutuisi. Koko treeni oli lähes pelkkää rintautuintia ja kovaa tietenkin. Ajatukset treenin aikana pyörivät niin vapun suru-uutisessa kuin Shanghain tapahtumissakin. Muistan kuinka seisoin katsomossa lähellä Ruotsin joukkuetta ja niin Suomen kuin Ruotsinkin joukkue huusi kurkkusuorana kannustaen Dale Oenia 100metrin rintauinnin finaalissa. Kevyemmissä verroissa mielessä pyöri se Puolan iloinen ja rento Alexander Dale Oen, jonka sain vielä niissä kisoissa nähdä. Kovimmissa tehovedoissa puolestaan yritin samaistua siihen norjalaiseen, joka Utoyan tragedian jälkimainingeissa kauhoi maalleen 100metrin rintauinnin maailmanmestaruuden tuomaan edes pientä lohtua suuren surun keskelle.

Treeni loppui siihen kun koko ryhmä ui vuorollaan pareittain 100m rintauintia (25m altaalla). Norjanlakki päässä lähdin uimaan satasta vieressäni kovan vastuksen antanut Ville Kallinen. Ensimmäinen 50m flowlla aikaan 29.0. Toisella puolikkaalla happoja alkoi tulla, mutta mielessä pyöri kokoajan, että minä olen se tämän treenin norjalainen! Loppu aika oli ylivoimaisesti paras Vaajakosken ammeessa uitu satanen. Loppuajaksi kirjattiin 1,02,9. Nykyuikkareilla uitu maailman kärkitulos on Alexander Dale Oenin 58,71, PITKÄLLÄRADALLA!!!

Tampereella kisataan jälleen tulevana viikonloppuna! Minua ei kisoihin valitettavasti päästetty, mutta toivon, että jokainen 100m rintauintiin osallistuva uhraa edes pienen hetken edesmenneelle Mestarille!