Yksi on joukosta poissa

Vuoden 2006 Nuorten Pohjoismainen uintimaaottelu kilpailtiin Tampereella. Noissa kisoissa kävin tiukan kaksinkamppailun 100m rintauinnissa norjalaista Mattis Saghaugia vastaan. 50metrin käännöksessä olin vielä 0,02sekunttia jäljessä, mutta maaliin ennätin puoli sekuntia aiemmin. Kisojen päätteeksi vaihdoimme uimalakkeja. Tuo lakki oli käytössä enemmän tai vähemmän aktiivisesti seuraavat puolitoista vuotta. Jossain vaiheessa lakkiin tuli kuitenkin reikä ja päätin lopettaa sen käytön ennen kuin se hajoaa lopullisesti. 

Vappupäivänä norjasta kuului suru uutinen. Alexander Dale Oen, norjalainen rintauimari jota en toisella finstalla olisi kyennyt haastamaan, oli kuollut. Uutista oli vaikea uskoa todeksi, kuinka niin nuori, ja kovakuntoinen kaveri voi poistua keskuudestamme niin yllättäen ja varoittamatta. Vastahan hän Szczecinin EM-uinneissa huuteli iloisesti niitänäitä kulkiessaan ohi pitäessämme iltapalaveria hotellin käytävällä. 

Eilisen treenin omistimme Dale Oenin muistolle. Tuo kaapin perälle arkistoitu toisen norjalaisen rintauimarin lakki oli aika kaivaa esiin. Treenin aluksi asetin varovaisesti rikkinäisen lakin päähän ettei se vai rikkoutuisi. Koko treeni oli lähes pelkkää rintautuintia ja kovaa tietenkin. Ajatukset treenin aikana pyörivät niin vapun suru-uutisessa kuin Shanghain tapahtumissakin. Muistan kuinka seisoin katsomossa lähellä Ruotsin joukkuetta ja niin Suomen kuin Ruotsinkin joukkue huusi kurkkusuorana kannustaen Dale Oenia 100metrin rintauinnin finaalissa. Kevyemmissä verroissa mielessä pyöri se Puolan iloinen ja rento Alexander Dale Oen, jonka sain vielä niissä kisoissa nähdä. Kovimmissa tehovedoissa puolestaan yritin samaistua siihen norjalaiseen, joka Utoyan tragedian jälkimainingeissa kauhoi maalleen 100metrin rintauinnin maailmanmestaruuden tuomaan edes pientä lohtua suuren surun keskelle.

Treeni loppui siihen kun koko ryhmä ui vuorollaan pareittain 100m rintauintia (25m altaalla). Norjanlakki päässä lähdin uimaan satasta vieressäni kovan vastuksen antanut Ville Kallinen. Ensimmäinen 50m flowlla aikaan 29.0. Toisella puolikkaalla happoja alkoi tulla, mutta mielessä pyöri kokoajan, että minä olen se tämän treenin norjalainen! Loppu aika oli ylivoimaisesti paras Vaajakosken ammeessa uitu satanen. Loppuajaksi kirjattiin 1,02,9. Nykyuikkareilla uitu maailman kärkitulos on Alexander Dale Oenin 58,71, PITKÄLLÄRADALLA!!!

Tampereella kisataan jälleen tulevana viikonloppuna! Minua ei kisoihin valitettavasti päästetty, mutta toivon, että jokainen 100m rintauintiin osallistuva uhraa edes pienen hetken edesmenneelle Mestarille!