SM-uinneista

4x100vuv SE-joukkue! (kuva oikeudet: Risto Vuorela)

SM-kisoista on jo melkein viikko, mutta kisakuulumiset ovat vielä jakamatta. Syy on jo ennen kisojakin vaivannut flunssa ja lähinnä sen aiheuttama väsymys.

Viime viikon keskiviikkona mietin vielä aamulla vakavasti kotiin jääntiä. Flunssa vaivasi ja edellisestä treenistä oli kuunut jo 5 päivää. Päätin kuitenkin lähteä kisoihin sillä ajatuksella että 4x100vuv:ssä puollustamme mestaruutta ja parantelemme SE-aikaa. Henkilökohtaisista lajeista peruutan tarvittaessa kaikki muut lajit paitsi 50vaparia.

Ensimmäinen kisapäivä alkoi heti 100rinulilla. Olo oli todella väsynyt joten päätin keventää päivän kuormitusta ja jätin verryttelystä kovat vedot pois. Se näkyi myös kisassa ja kropasta ei saanut juuri mitään irti. Ei tullut happoja mutta kovempaakaan ei oikein päässyt. Aamun toinen laji 50su kävin vain uimassa läpi, sen enempää yrittämättä. Normaalia pienemmät kierrokset saivat uinni tuntumaan jopa ihan mukavalta, aikakin oli paljon odotuksia kovempi! Illalla ohjelmasssa oli vain pitkäviesti. Yritin pitää energiat alhaalla viimeiseen asti ja herättelin kroppaa vasta juuri ennen viestiä. Itse uinnissakin yritin päästä ensimmäisen satasen mahdollisimman helpolla, jottei totalikuolema iskisi vielä kolmannella finstalla. Flunssa painoi mutta tulos oli silti kohtuullinen. Uinnin jälkeen flunssa tuntui taas saavan otetta. Tiedossa olisi raskas perjantai.

Perjantai aamuna oli taas pakko säästellä. Olossa ei ollut kehumista, mutta ohjelmassa oli mielenkiintoisia lajeja. Satasen vaparin alkuerän yritin ottaa niin rennosti kuin mahollista, hyvään satasen tekniikkaan keskittyen. Sprinttiperhosessa ajatus oli sama, hyvä tekniikka ja rentous tuottavat tulosta jos ovat tuottaakseen. Molemmat uinnit riittivät finaaliin, vapari kolmantena ja perhonen viidentenä. Iltajaksossa oli oli jo hieman parempi kuin edellisenä iltana. Silti vähän mietitytty lähteekö uinti luistamaan. Molemmissa lajeissa panostin taas keveyteen. Satasella ensimmäinen puiolikas kevyesti muitten mukana ja toiselle puolikkaalle sitten lisää tehoja. Loppuakohti uinti uinti rupesi tuntumaan jo ihan hyvältä ja tulos taululla yllätti positiivisesti. Mestaruustili oli avattu nyt näissäkin kisoissa ja aika 48,56 oli parempi kuin yhdessäkään syksyn kilpailussa. Finstan perhoseen oli nyt entistä helpompi lähteä. Ajatuksena pitää uinti pitkänä vaikka kierrostenkin kustannuksella. Callroomissa oli poikkeuksellisen hyvä meno ja viereisillä radoilla tutut ja kovat kirittäjät: Herrat Oksa ja Kallinen! Tiukka kamppailu Ossia vastaan ratkesi maaliintuloni paremmuuteen, sivussa irtosi myös SM-pronssia ja tekstiili ennätys 24,34. Rikkoutumattomanakin pidetty pukuennätys 24,1 ei siis ehkä sittenkään jää ikuiseksi!

Kolmas aamu jatkoi edellisten kaavaa, mutta edelleen karsitumpana. Jätin alkuverran kokonaan väliin ja hyppäsin ensimmäistä kertaa altaaseen 100perhosen alkuerässä, finsta edellisen illan teemalla ja sitten verra altaaseen kellumaan. Rinulissa panostus läpivetoihin ja uinnissa terävään käsien palautukseen. aika oli tuntemukseen nähden yllättävän hyvä, ja kaiken lisäksi Make löysi videolta heti korjattavaakin! Kaksi piikkiä, verra-altaassa, toinen alkuerän tyylillä, toinen maken ehdottamalla, toivat lisää itseluottamusta iltaan, uusityyli toisi toimiessaan reilun parannuksen tulokseen.

Pääsin iltajaksoon Jennin isän kyydillä, kaivattua lepo aikaa hotellilla oli siis yksi ylimääräinen tunti! Hallilla otoin vielä ensimmäiset 1½h rennosti muiden kanssa keskustellen. Verra-altaaseen vasta hieman ennen rinulin finaalia. Ote ja yleinen fiilis altaassa oli ensimmäistä kertaa sellainen kun hyvänä kisapäivänä kuuluukin. Koska tulokset olivat olleet huonmmallakin olotilalla jo kauden parhaita oli iltajaksosta lupa odottaa hyvää! Rinuli lähtikin hyvin liikkeelle ja uinti tuntui toimivan. Maaliintulo ei kuitenkaan sattunut ihan kohdilleen ja kun seiskaradalla itse uidessaan huomaa molempien viereisten ratojen tulevan kovaa oli odotus se että keskiradoilta on uitu paljon kovempaakin. Yllätys oli kuitenkin suuri kun oma ratanumero olikin tuloslistan ensimmäisenä ja tuloksena reilu ennätys parannus lukemiin 27,42! Toki puhu ennätys jäi vielä 0,13sadasosan päähän, mutta senkään rikkominen ei ole enää kaukana! Viestiä odotellessa yritin saada joukkueen syttymään! Vedimme ykkös ja kakkosjoukkueen kanssa yhteis huudon juuri ennen joukkueiden esittelyä. Kaikki oli valmista kisojen ehkäpä tärkeimpään starttiin! Teemu aloitti oman osuutensa vauhdilla (49,67), flunssasta kärsinyt ja omaa kuntoaan epäillyt Ville kiiruhti oman osuutensa sadasosan alle 51sekunnin, vaihdolla jossa ei ollut yhtään parannettavaa! Komos osuudella Toni oli osuuden nopein jääden 50sekunnin rajapyykistä sadasosan, vaikka vaihdossa oli vielä parannettavaakin. Itse pääsin ankkuri osuudelle ankkureista toisena käytännössä heti Cetuksen perään. Startilla ohi ja sitten vain jahtaamaan SE-tulosta. Uinti tuntui hyvältä ja vahvalta, aivankun flunssa olisi jo kokonaan selätetty. Kun loppukin tuli vauhdikkaasti oli taululla uudet SE-lukemat  3:18,05! Oma osuuskin oli parasta mitä olen uinut 47,3! 

Seuraavan päivän aamujakso alkoi puoli tuntia aiemmin ja ilta peräti tuntia aiemmin, Raskaan päivän jälkeen oli siis tarpeen päästä pikaisesti nukkumaan. ADT ja virtsarakko olivat kuitenkin toistamieltä ja pääsin nukkumaan vasta puoli 2 kun näyte oli saatu ulos ja purkkiin ADT:n toimistolla Pasilassa.

Sunnuntai aamuna väsytti taas aivan karmeasti. Hyvin menneiden finstojen jälkeen 100sekari alkoi hieman houkutta. Toisess vaakakupissa taas painoi se että ohjelmassa oli myös 50vaparia ja illalla vielä seuran mestaruustilastoista puuttuva sarake, lyhyenradan 4x100skuv! Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan ja sainkin uitua kelpo tuloksen. Olo oli kuitenkin sen verran hapokas että päätös finaalin uimisesta oli jätettävä harkintaan. Finstan vaparissa vauhtia oli mukavasti ja aika 21,52 lienee paras SE-aikaan riittämätön tulos. Jakson lopulla tein päätöksen että uin sekarin mutta ennenkaikkea loppulajeja palvelevana, seläriosuudella reilusti löysäillen!

Illan sekari oli paljon aamuista mukavampi ja vähemmän kuormittava. Perhosen piikki lienee parasta nopeinta ja helpointa mitä olen ilman pukuja koskaan uinut! Selärissä sitten kelluttiin ja päästettiin muut mukavasti karkuun. Rinuli ei tällä kertaa toiminut yhtähyvin kuin edellisenä iltana, mutta tarjosi kuitenkin hyvät vauhdit vapari osuudelle joka kulki oikein mukavasti. Tuloksena hopeaa ja uusi ennätys 55,41, Jeren Seuraennätys (55,07) alkaa jo olla lähellä.

Tässä vaiheessa viikkoa alkoi jo ehkä hieman painaa. Finsta ei ollut enää ihan parasta mahdollista näyttöä (21,73), mutta mestaruus irtosi kuitenkin 0,4sek marginaalilla.

Viestiä ennen rupesi sitten tuntumaan jo siltä että nyt alkaa kisat riittämään! Joukkue hoiti kuitenkin esityön hyvin! Etenkin Ville ylitti kaikkien odotukset ja pääsin iskuetöäisyydellä ankkuriosuudelle. Ensimmäisellä 15metrillä Cetuksen kaula kiinni (ensimmäinen finsta 22,34) loppu sitten kyttäilen ja maaliintuloon valmistautuen! Virallisia tuloksia saatiin odottaa kauan mutta odotus palkittiin! Vihdoin ajettiin tämäkin viesti kotiin!