Tulevana viikonloppuna kevätkauden avauskilpailu, Varkauden Kevät-uinnit. Ohjelmassa silloin 50ru, 50pu ja 50vu. Ennen sitä kuitenkin täysi treeniviikko ja monta mielenkiintoista treeniä.
Viikon tavoitteet:
- Nopeuden ja keveyden hakemista kisoja varten
- kevyet ja kiihtyvät kynnys sarjat.
- Maanantai aamun pääsarja alkuun todella kevyesti, loppuun vähän reippaampaa.
- Lennokkaat nopeustreenit
- Treeniä kohti kesää, herkkyyttä lauantaille.
Kisa tavoitteet:
- Kisa tuntuman haku pitkän tauon jälkeen. (viimeisen 5kk aikana alla vain yhdet kisat)
- Valmistautumista Luxemburgin kisoihin (17.-19.4)
- 50ru: ensimmäiselle piikille lisää tempoa, mutta vähemmän energiaa.
- 50pu: ensimmäiselle piikille lisää kierroksia, energian kulutus suurin piirtein samalla tasolla kuin SM:ssä.
- 50vu: paljon uutta kokeiltavaa...
- yläkroppa äärimmäisen rentona liu´uiissa
- potkujen tehot alas kun kädet lähtee mukaan
- ensimmäiset vedot "ilmaiseksi" startin/käännöksen vauhdilla.
- vahva kiihdyts käännökseen ja maaliin.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Syksystä kesän kautta talveen ja kevääseen... Osa 4
jatkoa edelliseen…
Lauantai:
Kisojen mukavimmat lajit olivat vielä edessä kun kisojen kolmas päivä alkoi. Päivän rutiineihin oli hyvin aikaa kun ensimmäinen laji oli vasta jakson lopussa. Finstan rinulin aamu uinti tuntui hyvältä ja tekniikka tuntui olevan melko hyvällä mallilla. Pientä irtonaisuutta olisi ehkä vielä kaivannut ja happoja puski uinnin jälkeen ihan mukavasti. Ennätys parani sadasosalla ja finaalissa 28sekunnin alitus olisi täysin mahdollinen. Aamu jakson jälkeen hotellille pääsy vei normaalia kauemmin aikaa ja iltajaksoon lähtö oli edessä yllättävän nopeasti. Se ei lopulta menoa haitannut vaan jaksosta tuli yhtä hyvä kuin edellisistäkin kultaa ja hopeaa siis.
Jakso alkoi olla jo lopuillaan kun ensimmäinen startti 50rintaa saatiin käyntiin. Taktiikka oli tuttu ja turvallinen kahden kiihdytyksen taktiikka. Ensimmäisellä piikillä kevyt kiihdytys noin 90prosenttiin ja toisella piikillä nopea kiihdytys 85% ylöspäin siten että piikin puolivälistä eteenpäin vauhti pysyy 97prosentissa ja maaliin tulo on vahva ja varma. Uinti lähti erittäin hyvin käyntiin ja taktiikka piti loppuun saakka ennätys parani lähes puolisekuntia lukemiin 27,70 edelle ennätti vain Koo-Veen Karvonen.
Illan viimeisenä miestenlajina uitiin 4x100metrin vapariviesti. Tässä viestissä jäimme viime kesänä hopealle mutta tällä kertaa muilla ei ollut mitään sanottavaa, vaikka HSS osan matkasta kärkipaikkaa pitikin. Oma suoritus viestin avausosuudella ei edelleenkään ollut sitä parasta vaparia, mutta viesti fiilis ja kevyempi aloitus tuottivat paremman lopputuloksen kuin perjantain henkilökohtainen satanen. Aika 48,85 jäi sekunnin neljänneksen ennätyksestä ja kyseessä oli vasta toinen 48sekunnin alitus tällä matkalla.
Illalla kun pääsin hotellille jäin rauhassa syömään kun muut lähtivät huoneisiin. Huonekaveri tuli kuitenkin pian juttuseuraksi ja keskustelimme pitkään päiväntapahtumista, siitä miten kisat olivat menneet ja kaikkea yleistä menneestä ja tulevasta kaudesta. Mainitsin myös että kisat oli mennyt jo yli odotusten, mutta kunto ei taitaisi kestää viimeiselle kisapäivälle, olo oli muutenkin tyhjä ja helpottunut kuten yleensä hyvin menneiden kisojen jälkeen. Toisaalta tavoitteita oli vielä viimeisellekin päivälle ja jäljellä oli vielä 2 erittäin mielenkiintoista henkilökohtaista starttia ja sekariviesti.
Sunnuntai:
Aamulla olo oli karmean juminen ja sängystä nouseminen harvinaisen vaikeaa. Siitä oli sitten lähdettävä nostamaan vireystilaa kohti 100sekaria. Päivän ensimmäisen startin tarkoitus oli vain hoitaa tie finaaliin ja saada happotuotanto kunnolla käyntiin. Finaaliin päästiin ja happojakin tuli enemmän kuin tarpeeksi. Aamun toinen startti (50vu) meni ensimmäisen uusintana, happojakin siis tuli.
Illan uintien tarkoitus oli vain saada seuralle mahdollisimman paljon pisteitä. 100sekarissa kevensin viimeisellä piikillä kun näin että kärkikolmikko karkaa. Vaparin pikamatkalla puku hörppäsi sen verran pahasti vettä, että aika ei kerro uinnista tai päivän kunnosta juuri mitään. Pieni liukastuminen käännöksessä verotti varmaan myös muutaman sadasosan. Tärkeintä oli kuitenkin kasvattaa seuran tukevaa puolensadan pisteen johtoasemaa. Sekariviestissä paukut taisivat olla vähissä muillakin joukkueen jäsenillä? Oma osuus ainakin meni sen verran pahasti penkin alle että siitä ei jäänyt paljon kerrottavaa, aikalailla tahdonvoimalla tultiin toinen finsta.
Loppu yhteen veto:
Kisat menivät kokonaisuutena reilusti yläkanttiin ja motivaation kannalta kisat sattuivat hyvään paikkaan. Taktiikka puolella pysyin hyvällä perustasolla, vaikka fysiikkapuolella ongelmia vähän olikin.
Voitimme seurojenvälisen pistekilpailun selvästi ja tämä varmasti lisäsi motivaatiota monilla ryhmän uimareilla. Usko hyvää kevätkauteen alkoi palata itsellänikin mutta muutama juttu täytyi vielä hoitaa kuntoon ennen kuin kevätkausi pääsisi kunnolla käyntiin…
Lauantai:
Kisojen mukavimmat lajit olivat vielä edessä kun kisojen kolmas päivä alkoi. Päivän rutiineihin oli hyvin aikaa kun ensimmäinen laji oli vasta jakson lopussa. Finstan rinulin aamu uinti tuntui hyvältä ja tekniikka tuntui olevan melko hyvällä mallilla. Pientä irtonaisuutta olisi ehkä vielä kaivannut ja happoja puski uinnin jälkeen ihan mukavasti. Ennätys parani sadasosalla ja finaalissa 28sekunnin alitus olisi täysin mahdollinen. Aamu jakson jälkeen hotellille pääsy vei normaalia kauemmin aikaa ja iltajaksoon lähtö oli edessä yllättävän nopeasti. Se ei lopulta menoa haitannut vaan jaksosta tuli yhtä hyvä kuin edellisistäkin kultaa ja hopeaa siis.
Jakso alkoi olla jo lopuillaan kun ensimmäinen startti 50rintaa saatiin käyntiin. Taktiikka oli tuttu ja turvallinen kahden kiihdytyksen taktiikka. Ensimmäisellä piikillä kevyt kiihdytys noin 90prosenttiin ja toisella piikillä nopea kiihdytys 85% ylöspäin siten että piikin puolivälistä eteenpäin vauhti pysyy 97prosentissa ja maaliin tulo on vahva ja varma. Uinti lähti erittäin hyvin käyntiin ja taktiikka piti loppuun saakka ennätys parani lähes puolisekuntia lukemiin 27,70 edelle ennätti vain Koo-Veen Karvonen.
Illan viimeisenä miestenlajina uitiin 4x100metrin vapariviesti. Tässä viestissä jäimme viime kesänä hopealle mutta tällä kertaa muilla ei ollut mitään sanottavaa, vaikka HSS osan matkasta kärkipaikkaa pitikin. Oma suoritus viestin avausosuudella ei edelleenkään ollut sitä parasta vaparia, mutta viesti fiilis ja kevyempi aloitus tuottivat paremman lopputuloksen kuin perjantain henkilökohtainen satanen. Aika 48,85 jäi sekunnin neljänneksen ennätyksestä ja kyseessä oli vasta toinen 48sekunnin alitus tällä matkalla.
Illalla kun pääsin hotellille jäin rauhassa syömään kun muut lähtivät huoneisiin. Huonekaveri tuli kuitenkin pian juttuseuraksi ja keskustelimme pitkään päiväntapahtumista, siitä miten kisat olivat menneet ja kaikkea yleistä menneestä ja tulevasta kaudesta. Mainitsin myös että kisat oli mennyt jo yli odotusten, mutta kunto ei taitaisi kestää viimeiselle kisapäivälle, olo oli muutenkin tyhjä ja helpottunut kuten yleensä hyvin menneiden kisojen jälkeen. Toisaalta tavoitteita oli vielä viimeisellekin päivälle ja jäljellä oli vielä 2 erittäin mielenkiintoista henkilökohtaista starttia ja sekariviesti.
Sunnuntai:
Aamulla olo oli karmean juminen ja sängystä nouseminen harvinaisen vaikeaa. Siitä oli sitten lähdettävä nostamaan vireystilaa kohti 100sekaria. Päivän ensimmäisen startin tarkoitus oli vain hoitaa tie finaaliin ja saada happotuotanto kunnolla käyntiin. Finaaliin päästiin ja happojakin tuli enemmän kuin tarpeeksi. Aamun toinen startti (50vu) meni ensimmäisen uusintana, happojakin siis tuli.
Illan uintien tarkoitus oli vain saada seuralle mahdollisimman paljon pisteitä. 100sekarissa kevensin viimeisellä piikillä kun näin että kärkikolmikko karkaa. Vaparin pikamatkalla puku hörppäsi sen verran pahasti vettä, että aika ei kerro uinnista tai päivän kunnosta juuri mitään. Pieni liukastuminen käännöksessä verotti varmaan myös muutaman sadasosan. Tärkeintä oli kuitenkin kasvattaa seuran tukevaa puolensadan pisteen johtoasemaa. Sekariviestissä paukut taisivat olla vähissä muillakin joukkueen jäsenillä? Oma osuus ainakin meni sen verran pahasti penkin alle että siitä ei jäänyt paljon kerrottavaa, aikalailla tahdonvoimalla tultiin toinen finsta.
Loppu yhteen veto:
Kisat menivät kokonaisuutena reilusti yläkanttiin ja motivaation kannalta kisat sattuivat hyvään paikkaan. Taktiikka puolella pysyin hyvällä perustasolla, vaikka fysiikkapuolella ongelmia vähän olikin.
Voitimme seurojenvälisen pistekilpailun selvästi ja tämä varmasti lisäsi motivaatiota monilla ryhmän uimareilla. Usko hyvää kevätkauteen alkoi palata itsellänikin mutta muutama juttu täytyi vielä hoitaa kuntoon ennen kuin kevätkausi pääsisi kunnolla käyntiin…
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Syksystä kesän kautta talveen ja kevääseen... Osa 2
Niin paljon taas kaikkee muuta ohjelmaa että meinaa tämäkin taas jäädä. Mutta yritän nyt saada vähän lisää juttua aikaan.
GP-kisojen toinen päivä:
100ru: Aamun ja illan uinnit lähes identtisiä. Ainut selvempi ero uinneissa oli ensimmäisen finstan rentous. Aamulla hieman puristusta mutta illalla pystyis jo vetämään kevyemmin ja olo uinnin jälkeen oli huomattavasti hapottomampi.
50vu: Aamun uinnissa ensimmäinen piikki ei oikein lähtenyt, syynä saattoi olla aiemmin jaksossa uitu suht rankka sata rintaa, toisella piikillä pääsi jo paremmin rytmiin. Aika oli kuitenkin 0,05sekunnilla ennätys (22,65).
Illalla ensimmäinen piikki lähti sitten niin kuin pitikin, eli rennosti mutta riittävillä kierroksilla. Toinenkin piikki meni taktiikan mukaan, otetetta ja voimaa lisää kierrokset säilyttäen. Tulos oli ehkä jopa pieni yllätys, uusi Kalevan halliennätys kirjattiin lukemiin 22,17 (Edellinen Antti Kasvion 22,34).
4x50vuv: Aamun uinnista ei ole sen kummemmin minkäänlaista muistikuvaa. Illalta taas jäi mieleen lähinnä liukastuminen startissa ja vierailu naapuriradalla starttiliu´ussa. Pintautumisen jälkeen uinti lähti kuitenkin rullaamaan hyvin ja uinti vastasi aikalailla hetkeä aiemmin uitua henkilökahtaista finstaa.
Kokonaisuutena kisat meni hyvin. 14starttia kahteen päivään ilman kunnon herkistelyä ja vanhat ennätykset saivat kyytiä peräti 6kertaa. Odotukset lähestyvän Austraalian leirin ja talven SM:ien suhteen olivat nousussa.
Austraalia - Olympic Park
Austraaliaan lähdimme noin viikko GP:ten jälkeen. Ensimmäiset 5½ viikkoa kului Sydneyn Olymialaisten maisemissa ja jälkipuoliskon 3½ viikkoa Wollongongissa.
Tavoitteet leirille:
seura keskittyi
-Paljon uituja metrejä
-Uusia juttuja sprintteri treenaukseen
-Tutustuminen paikallisiin uimareihin
-Tutustuminen paikalliseen kulttuuriin
-Uusien ruokien maistaminen
-Englanninkielen taitojen parantaminen
-Kova tuloskunto SM:iin
Tärkeää oli tottakai nähdä myös Sydneyn Oopperatalo, Harbour Bridge ja vähintään yksi kenguru...
Ensimmäinen tavoite romuttui täysin ensimmäisen viikon jälkeen. Paikallisen ryhmän treenit olivat liian kuormittavia suomalaisen sprintterin herkille olkapäille ja jatkuva tulehdustila pakotti keskittymään potkuihin ja olkapääjumppiin. Koska paikallinen seura keskittyi matkureihin ei sprintteri treenaukseenkaan löytynyt mitään uutta ja ihmeellistä. Paikallisiin uimareihinkaan ei tullut juuri tutustuttua koska ryhmät (aussit ja jyväskyläläiset) pysyivät kokoajan aikalailla erillään vaikka samoilla radoilla uitiinkin)
Positiivisina asioina ensimmäiseltä jaksolta käteen jäin näin jälkikäteen ajateltuna ainakin huomattavasti parantuneet potkut. Etenkin delffareille leiri teki hyvää. Toinen ehdoton plussa oli että pääsi seuraamaan paikallista treenausta hyvin läheltä ja kokeilemaam monia uusia juttuja. Minun kaltaiselle äärisprintterille niistä ei sopinut juuri mikään, mutta se jos mikä antoi uskoa siihen että täällä Jyväskylässä tehdään monia asioita paremmin kuin Austraalian kaltaisessa suuressa uintimaassa.
Kaikki tarvittavat nähtävyydet tuli bongattua ja paikallisista ruoista itse paistetut kengurupihvit olivat klassikko jo paistuessaan. Englannin kielelle tuli altistuttua vahvasti koko leirin ajan vaikka korkea kielimuurin suojasikin hyvin. Leirin loppua kohden tuo muuri otti kuitenkin sen verran osumaa että välillä oli pakko puhuakkin.
Wollongong
Joulun ja uudenvuoden välissä loput ryhmästä saapui mantereelle ja siirryimme samalla Sydneystä 80km etelämmäs Wollongongin yliopistokaupunkiin. Wollongongissa olkapäät olivat jo sen verran huonossa kunnossa että pieni lepokaan ei juuri tilannetta parantanut. Usko kuntoutumisesta SM:iin alkoi hiipua päivä päivältä. Altaassa uinti oli lähinnä I-alueen lillumista ja muutamia II/III-alueen kokeiluita. Potkuja tuli edelleen paljon mutta jalat alkoivat jo tottua kovaan potkimiseen ja kehitys hieman hidastui. Ehdottomasti parhaat treenit olivat muutamat rantatreenit ja vapaapäivien ylimääräiset rantatreenit. Bodysurffaus (uiminen meressä aallon harjalla kohti rantaa) ei nimitäin juurikaan sattunut olkapäähän ja bodysurffaus 2-3metrisissä aalloissa on tehokkaampaa nopeustreeniä kuin ylinopeusvedot vetokumilla allasolosuhteissa. Molemmilla on tietysti omat etunsa.
SM-kisat lähestyivät ja olkapäiden kunto ei juurikaan muuttunut ja olkapäät ei enää ollut ainut riesa. Lisäksi valmentaja tuntui keskittyvän lähinnä matkureiden kellotukseen joten motivaatio SM:ien suhteen alkoi olla aika pohjalla. Lopulta valmentaja sitten ehdotti suunnitelmaa minkä mukaan voisi lähteä kisakuntoa rakentamaan. Aikaa SM:iin oli enää 2viikkoa joten kiire alkoi tulla ja selvää oli jo se että alkukaudesta asetettuihin tavoitteisiin ei olisi mitään asiaa. 100vaparin ja vapariviestien voittamiseen olin kuitenkin kokoajan uskonut vaikka aika toivottomalta tilanne välillä näyttikin. Viimeisellä Wollongongin viikolla pääsin lopulta vetämään muutamia 50 ja 100 broukkeneita. Ensimmäiset suorat finstat olivat varmasti kirveää katsottavaa, uinti ainakin tuntui raskaalta ja ajat, niistä ei tarvitse sen ihmeemmin puhua. Päivä kerrallaan kuitenkin edettiin ja ajat paranivat sekuntteja päivässä. Pikkuhiljaa aloin jo uskoa että SM:ssä pystyisi pääsemään ennätysten tasolle finstoilla. Satasille kunto ei tulisi riittämään ja pitkäviesti tulisi olemaan todella tuskainen, aikaa SM:iin oli enää viikko.
Jyväskylä
Saavuimme Koti-Suomeen vajaa viikko ennen SM:iä ja olkapäiden kunnossa ei ollut kehumista. Välipäivät menivät käsittämättömän nopeasti. Broukkeneita tuli uitua sen mitä olkapää kesti, muuten allas aika kului kevyen nopeudenhaun ja potkujen merkeissä. SM:t olivat jo aivan ovella. Henkisellä puolella kaikki alkoi olla hyvässä kunnossa ja siihen kisat eivät tulisi kaatumaan, fyysinen suorituskyky sen sijaan oli aika suuri kysymys merkki.
Kolmannessa osassa päästään sitten jo Oulun SM-altaaseen...
GP-kisojen toinen päivä:
100ru: Aamun ja illan uinnit lähes identtisiä. Ainut selvempi ero uinneissa oli ensimmäisen finstan rentous. Aamulla hieman puristusta mutta illalla pystyis jo vetämään kevyemmin ja olo uinnin jälkeen oli huomattavasti hapottomampi.
50vu: Aamun uinnissa ensimmäinen piikki ei oikein lähtenyt, syynä saattoi olla aiemmin jaksossa uitu suht rankka sata rintaa, toisella piikillä pääsi jo paremmin rytmiin. Aika oli kuitenkin 0,05sekunnilla ennätys (22,65).
Illalla ensimmäinen piikki lähti sitten niin kuin pitikin, eli rennosti mutta riittävillä kierroksilla. Toinenkin piikki meni taktiikan mukaan, otetetta ja voimaa lisää kierrokset säilyttäen. Tulos oli ehkä jopa pieni yllätys, uusi Kalevan halliennätys kirjattiin lukemiin 22,17 (Edellinen Antti Kasvion 22,34).
4x50vuv: Aamun uinnista ei ole sen kummemmin minkäänlaista muistikuvaa. Illalta taas jäi mieleen lähinnä liukastuminen startissa ja vierailu naapuriradalla starttiliu´ussa. Pintautumisen jälkeen uinti lähti kuitenkin rullaamaan hyvin ja uinti vastasi aikalailla hetkeä aiemmin uitua henkilökahtaista finstaa.
Kokonaisuutena kisat meni hyvin. 14starttia kahteen päivään ilman kunnon herkistelyä ja vanhat ennätykset saivat kyytiä peräti 6kertaa. Odotukset lähestyvän Austraalian leirin ja talven SM:ien suhteen olivat nousussa.
Austraalia - Olympic Park
Austraaliaan lähdimme noin viikko GP:ten jälkeen. Ensimmäiset 5½ viikkoa kului Sydneyn Olymialaisten maisemissa ja jälkipuoliskon 3½ viikkoa Wollongongissa.
Tavoitteet leirille:
seura keskittyi
-Paljon uituja metrejä
-Uusia juttuja sprintteri treenaukseen
-Tutustuminen paikallisiin uimareihin
-Tutustuminen paikalliseen kulttuuriin
-Uusien ruokien maistaminen
-Englanninkielen taitojen parantaminen
-Kova tuloskunto SM:iin
Tärkeää oli tottakai nähdä myös Sydneyn Oopperatalo, Harbour Bridge ja vähintään yksi kenguru...
Ensimmäinen tavoite romuttui täysin ensimmäisen viikon jälkeen. Paikallisen ryhmän treenit olivat liian kuormittavia suomalaisen sprintterin herkille olkapäille ja jatkuva tulehdustila pakotti keskittymään potkuihin ja olkapääjumppiin. Koska paikallinen seura keskittyi matkureihin ei sprintteri treenaukseenkaan löytynyt mitään uutta ja ihmeellistä. Paikallisiin uimareihinkaan ei tullut juuri tutustuttua koska ryhmät (aussit ja jyväskyläläiset) pysyivät kokoajan aikalailla erillään vaikka samoilla radoilla uitiinkin)
Positiivisina asioina ensimmäiseltä jaksolta käteen jäin näin jälkikäteen ajateltuna ainakin huomattavasti parantuneet potkut. Etenkin delffareille leiri teki hyvää. Toinen ehdoton plussa oli että pääsi seuraamaan paikallista treenausta hyvin läheltä ja kokeilemaam monia uusia juttuja. Minun kaltaiselle äärisprintterille niistä ei sopinut juuri mikään, mutta se jos mikä antoi uskoa siihen että täällä Jyväskylässä tehdään monia asioita paremmin kuin Austraalian kaltaisessa suuressa uintimaassa.
Kaikki tarvittavat nähtävyydet tuli bongattua ja paikallisista ruoista itse paistetut kengurupihvit olivat klassikko jo paistuessaan. Englannin kielelle tuli altistuttua vahvasti koko leirin ajan vaikka korkea kielimuurin suojasikin hyvin. Leirin loppua kohden tuo muuri otti kuitenkin sen verran osumaa että välillä oli pakko puhuakkin.
Wollongong
Joulun ja uudenvuoden välissä loput ryhmästä saapui mantereelle ja siirryimme samalla Sydneystä 80km etelämmäs Wollongongin yliopistokaupunkiin. Wollongongissa olkapäät olivat jo sen verran huonossa kunnossa että pieni lepokaan ei juuri tilannetta parantanut. Usko kuntoutumisesta SM:iin alkoi hiipua päivä päivältä. Altaassa uinti oli lähinnä I-alueen lillumista ja muutamia II/III-alueen kokeiluita. Potkuja tuli edelleen paljon mutta jalat alkoivat jo tottua kovaan potkimiseen ja kehitys hieman hidastui. Ehdottomasti parhaat treenit olivat muutamat rantatreenit ja vapaapäivien ylimääräiset rantatreenit. Bodysurffaus (uiminen meressä aallon harjalla kohti rantaa) ei nimitäin juurikaan sattunut olkapäähän ja bodysurffaus 2-3metrisissä aalloissa on tehokkaampaa nopeustreeniä kuin ylinopeusvedot vetokumilla allasolosuhteissa. Molemmilla on tietysti omat etunsa.
SM-kisat lähestyivät ja olkapäiden kunto ei juurikaan muuttunut ja olkapäät ei enää ollut ainut riesa. Lisäksi valmentaja tuntui keskittyvän lähinnä matkureiden kellotukseen joten motivaatio SM:ien suhteen alkoi olla aika pohjalla. Lopulta valmentaja sitten ehdotti suunnitelmaa minkä mukaan voisi lähteä kisakuntoa rakentamaan. Aikaa SM:iin oli enää 2viikkoa joten kiire alkoi tulla ja selvää oli jo se että alkukaudesta asetettuihin tavoitteisiin ei olisi mitään asiaa. 100vaparin ja vapariviestien voittamiseen olin kuitenkin kokoajan uskonut vaikka aika toivottomalta tilanne välillä näyttikin. Viimeisellä Wollongongin viikolla pääsin lopulta vetämään muutamia 50 ja 100 broukkeneita. Ensimmäiset suorat finstat olivat varmasti kirveää katsottavaa, uinti ainakin tuntui raskaalta ja ajat, niistä ei tarvitse sen ihmeemmin puhua. Päivä kerrallaan kuitenkin edettiin ja ajat paranivat sekuntteja päivässä. Pikkuhiljaa aloin jo uskoa että SM:ssä pystyisi pääsemään ennätysten tasolle finstoilla. Satasille kunto ei tulisi riittämään ja pitkäviesti tulisi olemaan todella tuskainen, aikaa SM:iin oli enää viikko.
Jyväskylä
Saavuimme Koti-Suomeen vajaa viikko ennen SM:iä ja olkapäiden kunnossa ei ollut kehumista. Välipäivät menivät käsittämättömän nopeasti. Broukkeneita tuli uitua sen mitä olkapää kesti, muuten allas aika kului kevyen nopeudenhaun ja potkujen merkeissä. SM:t olivat jo aivan ovella. Henkisellä puolella kaikki alkoi olla hyvässä kunnossa ja siihen kisat eivät tulisi kaatumaan, fyysinen suorituskyky sen sijaan oli aika suuri kysymys merkki.
Kolmannessa osassa päästään sitten jo Oulun SM-altaaseen...
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Syksystä kesän kautta talveen ja kevääseen... Osa 1
Kaikki vuodenajat on nähty sen jälkeen kun viimeksi tänne kirjoittelin. Aikaa on siis kulunut vuosi? No ei sentään, 2kk kesä kului Austraalian leirillä 24.11.08-24.1.09. ja kevät on vasta aluillaan. Viime päivityksen jälkeen on kuitenkin tapahtunut valtavasti asioita. Yritin joulukuussa pariin otteeseen kirjoitella tänne mutta nettiyhteydet olivat onnettomat ja sivujen päivitys oli mahdotonta. Osa tapahtumista on kuitenkin paperilla ylhäällä ja lopuista koitan kirjoittaa ulkomuistista.
Marraskuun puolivälin GP:t
Kisoihin valmistautuminen sujui hyvin ja olo kisaviikolla oli itsevarma ja ensimmäisen kisapäivän aamuna matkalla Tampereelle uskoin pystyväni hyvällä uinnilla 100vaparissa 48sekunnin alitukseen. Kisojen päätavoite oli kuitenkin uida normaalia enemmän startteja ilman mitään säästelyä, mutta kuitenkin niin että jokainen startti on toistaan parempi ja taktiikat pysyvät hallussa.
Lauantain aamujakso:
100vu: 49,85 Taktiikka hyvin hallussa mutta parin tunnin istuminen ahtaassa pikkubussissa ja pieni aamukankeus vei parhaan terän uinnista. Aika jäi vain kymmenyksen ennätyksestä joten tulokseen voi olla tyytyväinen. Ykkös ajalla kuitenkin iltaan kun muu kärkiporukka säästeli iltaa varten.
50ru: 28,47. Uinti oli vain noin 10minuuttia 100vu jälkeen joten tiivis kisaohjelma alkoi heti kunnon rytinällä. Aika oli 100vu tapaan toiseksi paras siihen mennessä uitu. Tässä vaiheessa en muista mikä uinnissa meni pieleen mutta joku juttu tekniikka puolella oli hieman hukassa. Ei kuitenkaan mitään vakavaa, siitä kertoi myös tulos.
100sku: 56,87. Kun alkuun oli päästy niin homma lähti rullaamaan entitä paremmin. Uinti oli juuri sitä vahvaa ja lennokasta sekaria mitä olin mielikuvaharjoituksissa fiilistellyt edellisten viikkojen aikana. Ainut pikku vika oli su-ru-käännös joka on selärin lisäksi selkeä kehitys kohta sekarin pikamatkalla.
4x50skuv: ru 28.11. Aamujakson 4startti oli vähän edellisten uintien sulattelua. Täytyy myöntää että ajatuskarkaili välillä jo uituihin uinteihin ja illan tulevaan finaali urakkaan. Uinti oli ehkä teknisesti jopa parempaa kuin henkilökohtaisella finstalla.
Aamujakso oli ohi ja erinäisten vaiheiden jälkeen löysin itseni hotelli huoneesta 7minuuttia ennen lähtöä. Siinä vaiheessa tuntui että jaksaakohan sen iltajakson vielä puristaa läpi. Koskaan aiemmin ei ollut kisaohjelmaan sisältynyt yhdelle päivälle kahdeksaa starttia.
Uuteen nousuun, iltajakson tykitystä.
Matkalla hallille tuntui että edelleen on pieni kiire päällä eikä huippusuoritukseen tarvittavaa rentoutta löydy millään. Hallilla vedin sitten syvään henkeä ja koska aikaa oli hyvin lähdin suorittamaan perus kisarutiineita normaalilla, hieman rauhallisemmalla temmolla. Benin jumpassa ja verra-altaassa fiilis oli kokoajan yhä itse varmempi ja muutenkin fiilis oli hyvä.
100vu:48,60. Ennätys parani yli sekunnilla ja onnittelijoita riitti uinnin jälkeen. Uinti olikin hyvä mutta parannettavaakin jäi paljon. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa kunnonkisapukua ja ensimmäinen piikki oli hieman vauhdin hakemista muuttuneissa olosuhteissa. Toisella piikillä uinti ei ollu rytmiltään ja keveydeltä mitä sen hyvässä uinnissa pitäisi olla. Jälkimmäinen puolikas tulikin sitten juuri niinkuin pitääkin.
50ru: tukoa 100vaparista noin 3minuuttia joten fyysiseen ja henkiseen valmistautumiseen ei jäänyt sekunttiakaan ylimääräistä aikaa. Itse uinnissa ajatukset olivat juuri siinä hetkessä. Uinti tuntui hyvältä ja menevältä mutta viimeinen terä uinnista jäi kuitenkin puuttumaan. Liekkö lyhyt palautuminen edellisestä uinnista syynä? Aika oli kuitenkin kymmenyksellä uusi ennäty (28,19) joten talven SM:ssä paukkuisi ehkä vihdoinkin 28sekunnin raja rikki.
100sku: Uinti oli kuin suora kopio aamulta. aika jäi tosin 13sadasosaa aamusta. Sanotaan nyt vaikka että 8startista ja 5maaliintulosta. Taktiikka oli vanha tuttu.
Pu:rennon kovaa muitten mukana
Su:rennosti jalkoja säästellen
Ru:kevyttä ja liukuvaa, nopeat kierrokset. (tässä vaiheessa muut jäivät pari sekunttia)
Vu: kuin 100vu viimeinen piikki, vahvaa, lennokasta ja kiihtyvää.
4x50skuv: ru 27,50. Nyt homma toimi niin kuin piti. Ehdottomasti päivän paras rinuli. Väsymys alkoi ehkä hieman painamaan vaikka se ei uinnissa tuntunutkaa. Hyvä lopetus ensimmäiselle päivälle, 8starttia oli uitu ja seuraavana luvassa 3-6 lisää.
jatkuu...
Marraskuun puolivälin GP:t
Kisoihin valmistautuminen sujui hyvin ja olo kisaviikolla oli itsevarma ja ensimmäisen kisapäivän aamuna matkalla Tampereelle uskoin pystyväni hyvällä uinnilla 100vaparissa 48sekunnin alitukseen. Kisojen päätavoite oli kuitenkin uida normaalia enemmän startteja ilman mitään säästelyä, mutta kuitenkin niin että jokainen startti on toistaan parempi ja taktiikat pysyvät hallussa.
Lauantain aamujakso:
100vu: 49,85 Taktiikka hyvin hallussa mutta parin tunnin istuminen ahtaassa pikkubussissa ja pieni aamukankeus vei parhaan terän uinnista. Aika jäi vain kymmenyksen ennätyksestä joten tulokseen voi olla tyytyväinen. Ykkös ajalla kuitenkin iltaan kun muu kärkiporukka säästeli iltaa varten.
50ru: 28,47. Uinti oli vain noin 10minuuttia 100vu jälkeen joten tiivis kisaohjelma alkoi heti kunnon rytinällä. Aika oli 100vu tapaan toiseksi paras siihen mennessä uitu. Tässä vaiheessa en muista mikä uinnissa meni pieleen mutta joku juttu tekniikka puolella oli hieman hukassa. Ei kuitenkaan mitään vakavaa, siitä kertoi myös tulos.
100sku: 56,87. Kun alkuun oli päästy niin homma lähti rullaamaan entitä paremmin. Uinti oli juuri sitä vahvaa ja lennokasta sekaria mitä olin mielikuvaharjoituksissa fiilistellyt edellisten viikkojen aikana. Ainut pikku vika oli su-ru-käännös joka on selärin lisäksi selkeä kehitys kohta sekarin pikamatkalla.
4x50skuv: ru 28.11. Aamujakson 4startti oli vähän edellisten uintien sulattelua. Täytyy myöntää että ajatuskarkaili välillä jo uituihin uinteihin ja illan tulevaan finaali urakkaan. Uinti oli ehkä teknisesti jopa parempaa kuin henkilökohtaisella finstalla.
Aamujakso oli ohi ja erinäisten vaiheiden jälkeen löysin itseni hotelli huoneesta 7minuuttia ennen lähtöä. Siinä vaiheessa tuntui että jaksaakohan sen iltajakson vielä puristaa läpi. Koskaan aiemmin ei ollut kisaohjelmaan sisältynyt yhdelle päivälle kahdeksaa starttia.
Uuteen nousuun, iltajakson tykitystä.
Matkalla hallille tuntui että edelleen on pieni kiire päällä eikä huippusuoritukseen tarvittavaa rentoutta löydy millään. Hallilla vedin sitten syvään henkeä ja koska aikaa oli hyvin lähdin suorittamaan perus kisarutiineita normaalilla, hieman rauhallisemmalla temmolla. Benin jumpassa ja verra-altaassa fiilis oli kokoajan yhä itse varmempi ja muutenkin fiilis oli hyvä.
100vu:48,60. Ennätys parani yli sekunnilla ja onnittelijoita riitti uinnin jälkeen. Uinti olikin hyvä mutta parannettavaakin jäi paljon. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa kunnonkisapukua ja ensimmäinen piikki oli hieman vauhdin hakemista muuttuneissa olosuhteissa. Toisella piikillä uinti ei ollu rytmiltään ja keveydeltä mitä sen hyvässä uinnissa pitäisi olla. Jälkimmäinen puolikas tulikin sitten juuri niinkuin pitääkin.
50ru: tukoa 100vaparista noin 3minuuttia joten fyysiseen ja henkiseen valmistautumiseen ei jäänyt sekunttiakaan ylimääräistä aikaa. Itse uinnissa ajatukset olivat juuri siinä hetkessä. Uinti tuntui hyvältä ja menevältä mutta viimeinen terä uinnista jäi kuitenkin puuttumaan. Liekkö lyhyt palautuminen edellisestä uinnista syynä? Aika oli kuitenkin kymmenyksellä uusi ennäty (28,19) joten talven SM:ssä paukkuisi ehkä vihdoinkin 28sekunnin raja rikki.
100sku: Uinti oli kuin suora kopio aamulta. aika jäi tosin 13sadasosaa aamusta. Sanotaan nyt vaikka että 8startista ja 5maaliintulosta. Taktiikka oli vanha tuttu.
Pu:rennon kovaa muitten mukana
Su:rennosti jalkoja säästellen
Ru:kevyttä ja liukuvaa, nopeat kierrokset. (tässä vaiheessa muut jäivät pari sekunttia)
Vu: kuin 100vu viimeinen piikki, vahvaa, lennokasta ja kiihtyvää.
4x50skuv: ru 27,50. Nyt homma toimi niin kuin piti. Ehdottomasti päivän paras rinuli. Väsymys alkoi ehkä hieman painamaan vaikka se ei uinnissa tuntunutkaa. Hyvä lopetus ensimmäiselle päivälle, 8starttia oli uitu ja seuraavana luvassa 3-6 lisää.
jatkuu...
Syksystä kesän kautta talveen ja kevääseen... Osa 3
SM:oulu
Odotukset kisojen suhteen olivat kovat vielä syksyllä, mutta Austraaliassa pelkkä kisoihin osallistuminen oli pitkään epävarmaa vaikka valmistautuminen kisoihin oli vahvaa erityisesti henkisellä puolella.
Viimeiset tavoitteet ennen kisoja olivat seuraavat:
-joka lajissa pisteille (myös 50perhosessa)
-vahvoja taktisia uinteja
Tavoitteita kauden alkupuolelta:
-henkilökohtainen SE
-molempien vapariviestien voitto
- 48sekunnin alitus 100vu
-28sek alitus 50ru
Torstai:
Ensimmäisenä kilpailupäivänä oli ohjelmassa rankimmat lajit, 100ru ja 4x200vu. 100ru:ssa ensimmäinen tavoite oli päästä finaaliin, sillä viime vuonna jäin aamulla yhdeksänneksi. Aamun uinti oli aika rankka mutta koska aika oli kuitenkin melko hyvä, odotukset kisojen suhteen alkoivat hieman nousta. Finaalijakson lähestyessä kisafiilis alkoi tarttua jo paremmin ja verrassa uinti alkoikin tuntua siltä miltä pitääkin.
Rinulin finaalin marssiessa tuntui jo siltä että uran toinen henkilökohtainen SM-mitali olisi kohta kaulassa. Ennen starttia tuo ajatus täytyi kuitenkin vielä pyyhkiä mielestä ja koko aivokapasiteetti täytyi keskittää itse uintiin. Itse uinti oli hyvä, ensimmäinen piikki olisi tosin voinut olla vieläkin kevyempi. Lopputulos oli kuitenkin mieluisa, paras sijoitus sitten vuoden 2007 lrsm:ien ja aikakin oli uusi ennätys 1,01,49. Uinnin jälkeen pikainen palaveri valmentajan kanssa, minkä jälkeen valmistautumaan jakson viimeiseen lajiin, 4x200m vapariviestiin.
Ennen kisoja pelkäsin eniten juuri pitkää viestiä. Edellisen kesän viestivoitto loi tiettyjä paineita ja oma kunto oli täysi kysymysmerkki. Tosin mitään huippu tulosta ei ollut odotettavissa. Optimaalisella uinnilla uskoin pystyväni viestialoituksessa suurinpiirtein ennätyksen pintaan (1,56,6). Kokeilin tässä uinnissa ensimmäistä kertaa Speedon kohuttua ihmeviittaa LZR-kisapukua , jonka liukuominaisuuksia oli mainostettu uskomattomiksi. Itse en delffareita hallitse joten liu´uissa tuskin pytysin ominaisuutta hyödyntämään.
Lopulta koitti tuo illan kohokohta. Heti starttiliu´ussa huomasin että oli oppinunut tekemään delffareita ja niitä oli mukava tehdä vähän enemmänkin mitä alun perin olin ajatellut. Ensimmäinen 100metriä meni yllättävän kevyesti pitkillä liu´uilla. Kolmannella finstalla aloin jo odottaa pian saapuvaa happolastia joka tekisi viimeisestä finstasta poikkeuksellisen tuskaisen. Näitä happoja ei kuitenkaan tullut vaan ennen viimeistä finstaa tajusin olevani kärkikaksikossa ja voimia oli vielä riittävästi vahvaan loppukiriin. Loppu tulos oli todella suuri yllätys. Viestin nopein aloitus osuus aikaan 1,51,33. Ennätys parani siis 5,3sekunttia. Kun muukin tiimi hoiti työnsä kunialla loppuun, ei muilla seuroilla ollut mitään sanottavaa. Viestivoitto tuli 6sekunnin erolla Cetukseen ja viestin kolmosta HSS:ää saatiin odotella lähes 20sekunttia. Näistä asetelmista oli hyvä lähteä seuraavaan päivään.
Perjantai:
Aamuinen kävelylenkki huonekaverin kanssa karisti enimmät unihiekat silmistä ja aamupalalla juttelimme tulevasta 100vaparista. Kaikki tuntui olevan jumppaa ja verraa vaille valmista. Hallilla normaalit rutiinit ja ei muuta kun uimaan. Aamun vapari tuntui hyvältä mutta aika oli pieni pettymys, alle 50sekunnin kuitenkin. 50perhoseen olin kehitellyt uuden taktiikan, tai lähinnä jalostanut vanhaa. Ensimmäinen piikki kevyesti ja rennosti kuten 100sekarissa ja toisella piikillä sitten katsottaisiin millaisen kiihdytykseen siihen pystyisi taikomaan. Tulos oli pienoinen yllätys sillä ennätyksestä lähti yli sekunti, ja sijoitus alkuerien kolmas.
Illalta jakson alkaessa itseluottamus oli hyvä ja kaikki tuntui olevan kunnossa. 100vapari ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin odotetusti. Kaikki oli tavallaan kunnossa, mutta joku uinnissa kuitenkin mätti. Aikaakin kului yli 49sekunttia, mutta koska kukaan muukaan ei tuota sekuntilukua saanut rikottu aika riitti suomenmestaruuteen. Vaikka itse uinti ei tyydyttänyt, oli kisojen kokonaissaldo 2kultaa ja hopea parempi kuin yksissäkään aikaisemmissa SM:ssä. 50pepen finaaliin oli siis helppo lähteä huumori mielellä.
Taktiikka perhoseen oli sama kuin aamulla, ja ainut tavoite oli hyvä taktiikan mukainen uinti. Ensimmäinen piikki meni kuten aamullakin, kierroksia oli tosin hiukan enemmän. Käännös ei sattunut kohdalleen aivan yhtä hyvin kuin aamulla mutta huono se ei missään nimessä ollut(uskoin kuitenkin että mahdollisuudet seitsemättä sijaa korkeammalle menivät siinä). Toisella piikillä lähdettiin taas kiihdyttämään uinti oli todella hauskaa kun uusia vaihteita tuntui löytyvän. Maaliintulokin napsahti kohdilleen ja ennätyksestä lähti jälleen puoli sekuntia. Oikeastaan vasta illalla ennen nukkumaan menoa tajusin, että olin todellakin voittanut SM-hopeaa perhosen pikamatkalla. Päivän saldo oli siis sama kuin edellisenä päivänä kultaa ja hopeaa.
Seuraavat kisapäivät koitan päivittää illemmalla...
Odotukset kisojen suhteen olivat kovat vielä syksyllä, mutta Austraaliassa pelkkä kisoihin osallistuminen oli pitkään epävarmaa vaikka valmistautuminen kisoihin oli vahvaa erityisesti henkisellä puolella.
Viimeiset tavoitteet ennen kisoja olivat seuraavat:
-joka lajissa pisteille (myös 50perhosessa)
-vahvoja taktisia uinteja
Tavoitteita kauden alkupuolelta:
-henkilökohtainen SE
-molempien vapariviestien voitto
- 48sekunnin alitus 100vu
-28sek alitus 50ru
Torstai:
Ensimmäisenä kilpailupäivänä oli ohjelmassa rankimmat lajit, 100ru ja 4x200vu. 100ru:ssa ensimmäinen tavoite oli päästä finaaliin, sillä viime vuonna jäin aamulla yhdeksänneksi. Aamun uinti oli aika rankka mutta koska aika oli kuitenkin melko hyvä, odotukset kisojen suhteen alkoivat hieman nousta. Finaalijakson lähestyessä kisafiilis alkoi tarttua jo paremmin ja verrassa uinti alkoikin tuntua siltä miltä pitääkin.
Rinulin finaalin marssiessa tuntui jo siltä että uran toinen henkilökohtainen SM-mitali olisi kohta kaulassa. Ennen starttia tuo ajatus täytyi kuitenkin vielä pyyhkiä mielestä ja koko aivokapasiteetti täytyi keskittää itse uintiin. Itse uinti oli hyvä, ensimmäinen piikki olisi tosin voinut olla vieläkin kevyempi. Lopputulos oli kuitenkin mieluisa, paras sijoitus sitten vuoden 2007 lrsm:ien ja aikakin oli uusi ennätys 1,01,49. Uinnin jälkeen pikainen palaveri valmentajan kanssa, minkä jälkeen valmistautumaan jakson viimeiseen lajiin, 4x200m vapariviestiin.
Ennen kisoja pelkäsin eniten juuri pitkää viestiä. Edellisen kesän viestivoitto loi tiettyjä paineita ja oma kunto oli täysi kysymysmerkki. Tosin mitään huippu tulosta ei ollut odotettavissa. Optimaalisella uinnilla uskoin pystyväni viestialoituksessa suurinpiirtein ennätyksen pintaan (1,56,6). Kokeilin tässä uinnissa ensimmäistä kertaa Speedon kohuttua ihmeviittaa LZR-kisapukua , jonka liukuominaisuuksia oli mainostettu uskomattomiksi. Itse en delffareita hallitse joten liu´uissa tuskin pytysin ominaisuutta hyödyntämään.
Lopulta koitti tuo illan kohokohta. Heti starttiliu´ussa huomasin että oli oppinunut tekemään delffareita ja niitä oli mukava tehdä vähän enemmänkin mitä alun perin olin ajatellut. Ensimmäinen 100metriä meni yllättävän kevyesti pitkillä liu´uilla. Kolmannella finstalla aloin jo odottaa pian saapuvaa happolastia joka tekisi viimeisestä finstasta poikkeuksellisen tuskaisen. Näitä happoja ei kuitenkaan tullut vaan ennen viimeistä finstaa tajusin olevani kärkikaksikossa ja voimia oli vielä riittävästi vahvaan loppukiriin. Loppu tulos oli todella suuri yllätys. Viestin nopein aloitus osuus aikaan 1,51,33. Ennätys parani siis 5,3sekunttia. Kun muukin tiimi hoiti työnsä kunialla loppuun, ei muilla seuroilla ollut mitään sanottavaa. Viestivoitto tuli 6sekunnin erolla Cetukseen ja viestin kolmosta HSS:ää saatiin odotella lähes 20sekunttia. Näistä asetelmista oli hyvä lähteä seuraavaan päivään.
Perjantai:
Aamuinen kävelylenkki huonekaverin kanssa karisti enimmät unihiekat silmistä ja aamupalalla juttelimme tulevasta 100vaparista. Kaikki tuntui olevan jumppaa ja verraa vaille valmista. Hallilla normaalit rutiinit ja ei muuta kun uimaan. Aamun vapari tuntui hyvältä mutta aika oli pieni pettymys, alle 50sekunnin kuitenkin. 50perhoseen olin kehitellyt uuden taktiikan, tai lähinnä jalostanut vanhaa. Ensimmäinen piikki kevyesti ja rennosti kuten 100sekarissa ja toisella piikillä sitten katsottaisiin millaisen kiihdytykseen siihen pystyisi taikomaan. Tulos oli pienoinen yllätys sillä ennätyksestä lähti yli sekunti, ja sijoitus alkuerien kolmas.
Illalta jakson alkaessa itseluottamus oli hyvä ja kaikki tuntui olevan kunnossa. 100vapari ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin odotetusti. Kaikki oli tavallaan kunnossa, mutta joku uinnissa kuitenkin mätti. Aikaakin kului yli 49sekunttia, mutta koska kukaan muukaan ei tuota sekuntilukua saanut rikottu aika riitti suomenmestaruuteen. Vaikka itse uinti ei tyydyttänyt, oli kisojen kokonaissaldo 2kultaa ja hopea parempi kuin yksissäkään aikaisemmissa SM:ssä. 50pepen finaaliin oli siis helppo lähteä huumori mielellä.
Taktiikka perhoseen oli sama kuin aamulla, ja ainut tavoite oli hyvä taktiikan mukainen uinti. Ensimmäinen piikki meni kuten aamullakin, kierroksia oli tosin hiukan enemmän. Käännös ei sattunut kohdalleen aivan yhtä hyvin kuin aamulla mutta huono se ei missään nimessä ollut(uskoin kuitenkin että mahdollisuudet seitsemättä sijaa korkeammalle menivät siinä). Toisella piikillä lähdettiin taas kiihdyttämään uinti oli todella hauskaa kun uusia vaihteita tuntui löytyvän. Maaliintulokin napsahti kohdilleen ja ennätyksestä lähti jälleen puoli sekuntia. Oikeastaan vasta illalla ennen nukkumaan menoa tajusin, että olin todellakin voittanut SM-hopeaa perhosen pikamatkalla. Päivän saldo oli siis sama kuin edellisenä päivänä kultaa ja hopeaa.
Seuraavat kisapäivät koitan päivittää illemmalla...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)