Syksystä kesän kautta talveen ja kevääseen... Osa 2

Niin paljon taas kaikkee muuta ohjelmaa että meinaa tämäkin taas jäädä. Mutta yritän nyt saada vähän lisää juttua aikaan.

GP-kisojen toinen päivä:

100ru: Aamun ja illan uinnit lähes identtisiä. Ainut selvempi ero uinneissa oli ensimmäisen finstan rentous. Aamulla hieman puristusta mutta illalla pystyis jo vetämään kevyemmin ja olo uinnin jälkeen oli huomattavasti hapottomampi.

50vu: Aamun uinnissa ensimmäinen piikki ei oikein lähtenyt, syynä saattoi olla aiemmin jaksossa uitu suht rankka sata rintaa, toisella piikillä pääsi jo paremmin rytmiin. Aika oli kuitenkin 0,05sekunnilla ennätys (22,65).

Illalla ensimmäinen piikki lähti sitten niin kuin pitikin, eli rennosti mutta riittävillä kierroksilla. Toinenkin piikki meni taktiikan mukaan, otetetta ja voimaa lisää kierrokset säilyttäen. Tulos oli ehkä jopa pieni yllätys, uusi Kalevan halliennätys kirjattiin lukemiin 22,17 (Edellinen Antti Kasvion 22,34).

4x50vuv: Aamun uinnista ei ole sen kummemmin minkäänlaista muistikuvaa. Illalta taas jäi mieleen lähinnä liukastuminen startissa ja vierailu naapuriradalla starttiliu´ussa. Pintautumisen jälkeen uinti lähti kuitenkin rullaamaan hyvin ja uinti vastasi aikalailla hetkeä aiemmin uitua henkilökahtaista finstaa.

Kokonaisuutena kisat meni hyvin. 14starttia kahteen päivään ilman kunnon herkistelyä ja vanhat ennätykset saivat kyytiä peräti 6kertaa. Odotukset lähestyvän Austraalian leirin ja talven SM:ien suhteen olivat nousussa.


Austraalia - Olympic Park

Austraaliaan lähdimme noin viikko GP:ten jälkeen. Ensimmäiset 5½ viikkoa kului Sydneyn Olymialaisten maisemissa ja jälkipuoliskon 3½ viikkoa Wollongongissa.

Tavoitteet leirille:
seura keskittyi
-Paljon uituja metrejä
-Uusia juttuja sprintteri treenaukseen
-Tutustuminen paikallisiin uimareihin
-Tutustuminen paikalliseen kulttuuriin
-Uusien ruokien maistaminen
-Englanninkielen taitojen parantaminen
-Kova tuloskunto SM:iin

Tärkeää oli tottakai nähdä myös Sydneyn Oopperatalo, Harbour Bridge ja vähintään yksi kenguru...

Ensimmäinen tavoite romuttui täysin ensimmäisen viikon jälkeen. Paikallisen ryhmän treenit olivat liian kuormittavia suomalaisen sprintterin herkille olkapäille ja jatkuva tulehdustila pakotti keskittymään potkuihin ja olkapääjumppiin. Koska paikallinen seura keskittyi matkureihin ei sprintteri treenaukseenkaan löytynyt mitään uutta ja ihmeellistä. Paikallisiin uimareihinkaan ei tullut juuri tutustuttua koska ryhmät (aussit ja jyväskyläläiset) pysyivät kokoajan aikalailla erillään vaikka samoilla radoilla uitiinkin)

Positiivisina asioina ensimmäiseltä jaksolta käteen jäin näin jälkikäteen ajateltuna ainakin huomattavasti parantuneet potkut. Etenkin delffareille leiri teki hyvää. Toinen ehdoton plussa oli että pääsi seuraamaan paikallista treenausta hyvin läheltä ja kokeilemaam monia uusia juttuja. Minun kaltaiselle äärisprintterille niistä ei sopinut juuri mikään, mutta se jos mikä antoi uskoa siihen että täällä Jyväskylässä tehdään monia asioita paremmin kuin Austraalian kaltaisessa suuressa uintimaassa.

Kaikki tarvittavat nähtävyydet tuli bongattua ja paikallisista ruoista itse paistetut kengurupihvit olivat klassikko jo paistuessaan. Englannin kielelle tuli altistuttua vahvasti koko leirin ajan vaikka korkea kielimuurin suojasikin hyvin. Leirin loppua kohden tuo muuri otti kuitenkin sen verran osumaa että välillä oli pakko puhuakkin.

Wollongong

Joulun ja uudenvuoden välissä loput ryhmästä saapui mantereelle ja siirryimme samalla Sydneystä 80km etelämmäs Wollongongin yliopistokaupunkiin. Wollongongissa olkapäät olivat jo sen verran huonossa kunnossa että pieni lepokaan ei juuri tilannetta parantanut. Usko kuntoutumisesta SM:iin alkoi hiipua päivä päivältä. Altaassa uinti oli lähinnä I-alueen lillumista ja muutamia II/III-alueen kokeiluita. Potkuja tuli edelleen paljon mutta jalat alkoivat jo tottua kovaan potkimiseen ja kehitys hieman hidastui. Ehdottomasti parhaat treenit olivat muutamat rantatreenit ja vapaapäivien ylimääräiset rantatreenit. Bodysurffaus (uiminen meressä aallon harjalla kohti rantaa) ei nimitäin juurikaan sattunut olkapäähän ja bodysurffaus 2-3metrisissä aalloissa on tehokkaampaa nopeustreeniä kuin ylinopeusvedot vetokumilla allasolosuhteissa. Molemmilla on tietysti omat etunsa.

SM-kisat lähestyivät ja olkapäiden kunto ei juurikaan muuttunut ja olkapäät ei enää ollut ainut riesa. Lisäksi valmentaja tuntui keskittyvän lähinnä matkureiden kellotukseen joten motivaatio SM:ien suhteen alkoi olla aika pohjalla. Lopulta valmentaja sitten ehdotti suunnitelmaa minkä mukaan voisi lähteä kisakuntoa rakentamaan. Aikaa SM:iin oli enää 2viikkoa joten kiire alkoi tulla ja selvää oli jo se että alkukaudesta asetettuihin tavoitteisiin ei olisi mitään asiaa. 100vaparin ja vapariviestien voittamiseen olin kuitenkin kokoajan uskonut vaikka aika toivottomalta tilanne välillä näyttikin. Viimeisellä Wollongongin viikolla pääsin lopulta vetämään muutamia 50 ja 100 broukkeneita. Ensimmäiset suorat finstat olivat varmasti kirveää katsottavaa, uinti ainakin tuntui raskaalta ja ajat, niistä ei tarvitse sen ihmeemmin puhua. Päivä kerrallaan kuitenkin edettiin ja ajat paranivat sekuntteja päivässä. Pikkuhiljaa aloin jo uskoa että SM:ssä pystyisi pääsemään ennätysten tasolle finstoilla. Satasille kunto ei tulisi riittämään ja pitkäviesti tulisi olemaan todella tuskainen, aikaa SM:iin oli enää viikko.

Jyväskylä

Saavuimme Koti-Suomeen vajaa viikko ennen SM:iä ja olkapäiden kunnossa ei ollut kehumista. Välipäivät menivät käsittämättömän nopeasti. Broukkeneita tuli uitua sen mitä olkapää kesti, muuten allas aika kului kevyen nopeudenhaun ja potkujen merkeissä. SM:t olivat jo aivan ovella. Henkisellä puolella kaikki alkoi olla hyvässä kunnossa ja siihen kisat eivät tulisi kaatumaan, fyysinen suorituskyky sen sijaan oli aika suuri kysymys merkki.



Kolmannessa osassa päästään sitten jo Oulun SM-altaaseen...