SM:oulu
Odotukset kisojen suhteen olivat kovat vielä syksyllä, mutta Austraaliassa pelkkä kisoihin osallistuminen oli pitkään epävarmaa vaikka valmistautuminen kisoihin oli vahvaa erityisesti henkisellä puolella.
Viimeiset tavoitteet ennen kisoja olivat seuraavat:
-joka lajissa pisteille (myös 50perhosessa)
-vahvoja taktisia uinteja
Tavoitteita kauden alkupuolelta:
-henkilökohtainen SE
-molempien vapariviestien voitto
- 48sekunnin alitus 100vu
-28sek alitus 50ru
Torstai:
Ensimmäisenä kilpailupäivänä oli ohjelmassa rankimmat lajit, 100ru ja 4x200vu. 100ru:ssa ensimmäinen tavoite oli päästä finaaliin, sillä viime vuonna jäin aamulla yhdeksänneksi. Aamun uinti oli aika rankka mutta koska aika oli kuitenkin melko hyvä, odotukset kisojen suhteen alkoivat hieman nousta. Finaalijakson lähestyessä kisafiilis alkoi tarttua jo paremmin ja verrassa uinti alkoikin tuntua siltä miltä pitääkin.
Rinulin finaalin marssiessa tuntui jo siltä että uran toinen henkilökohtainen SM-mitali olisi kohta kaulassa. Ennen starttia tuo ajatus täytyi kuitenkin vielä pyyhkiä mielestä ja koko aivokapasiteetti täytyi keskittää itse uintiin. Itse uinti oli hyvä, ensimmäinen piikki olisi tosin voinut olla vieläkin kevyempi. Lopputulos oli kuitenkin mieluisa, paras sijoitus sitten vuoden 2007 lrsm:ien ja aikakin oli uusi ennätys 1,01,49. Uinnin jälkeen pikainen palaveri valmentajan kanssa, minkä jälkeen valmistautumaan jakson viimeiseen lajiin, 4x200m vapariviestiin.
Ennen kisoja pelkäsin eniten juuri pitkää viestiä. Edellisen kesän viestivoitto loi tiettyjä paineita ja oma kunto oli täysi kysymysmerkki. Tosin mitään huippu tulosta ei ollut odotettavissa. Optimaalisella uinnilla uskoin pystyväni viestialoituksessa suurinpiirtein ennätyksen pintaan (1,56,6). Kokeilin tässä uinnissa ensimmäistä kertaa Speedon kohuttua ihmeviittaa LZR-kisapukua , jonka liukuominaisuuksia oli mainostettu uskomattomiksi. Itse en delffareita hallitse joten liu´uissa tuskin pytysin ominaisuutta hyödyntämään.
Lopulta koitti tuo illan kohokohta. Heti starttiliu´ussa huomasin että oli oppinunut tekemään delffareita ja niitä oli mukava tehdä vähän enemmänkin mitä alun perin olin ajatellut. Ensimmäinen 100metriä meni yllättävän kevyesti pitkillä liu´uilla. Kolmannella finstalla aloin jo odottaa pian saapuvaa happolastia joka tekisi viimeisestä finstasta poikkeuksellisen tuskaisen. Näitä happoja ei kuitenkaan tullut vaan ennen viimeistä finstaa tajusin olevani kärkikaksikossa ja voimia oli vielä riittävästi vahvaan loppukiriin. Loppu tulos oli todella suuri yllätys. Viestin nopein aloitus osuus aikaan 1,51,33. Ennätys parani siis 5,3sekunttia. Kun muukin tiimi hoiti työnsä kunialla loppuun, ei muilla seuroilla ollut mitään sanottavaa. Viestivoitto tuli 6sekunnin erolla Cetukseen ja viestin kolmosta HSS:ää saatiin odotella lähes 20sekunttia. Näistä asetelmista oli hyvä lähteä seuraavaan päivään.
Perjantai:
Aamuinen kävelylenkki huonekaverin kanssa karisti enimmät unihiekat silmistä ja aamupalalla juttelimme tulevasta 100vaparista. Kaikki tuntui olevan jumppaa ja verraa vaille valmista. Hallilla normaalit rutiinit ja ei muuta kun uimaan. Aamun vapari tuntui hyvältä mutta aika oli pieni pettymys, alle 50sekunnin kuitenkin. 50perhoseen olin kehitellyt uuden taktiikan, tai lähinnä jalostanut vanhaa. Ensimmäinen piikki kevyesti ja rennosti kuten 100sekarissa ja toisella piikillä sitten katsottaisiin millaisen kiihdytykseen siihen pystyisi taikomaan. Tulos oli pienoinen yllätys sillä ennätyksestä lähti yli sekunti, ja sijoitus alkuerien kolmas.
Illalta jakson alkaessa itseluottamus oli hyvä ja kaikki tuntui olevan kunnossa. 100vapari ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin odotetusti. Kaikki oli tavallaan kunnossa, mutta joku uinnissa kuitenkin mätti. Aikaakin kului yli 49sekunttia, mutta koska kukaan muukaan ei tuota sekuntilukua saanut rikottu aika riitti suomenmestaruuteen. Vaikka itse uinti ei tyydyttänyt, oli kisojen kokonaissaldo 2kultaa ja hopea parempi kuin yksissäkään aikaisemmissa SM:ssä. 50pepen finaaliin oli siis helppo lähteä huumori mielellä.
Taktiikka perhoseen oli sama kuin aamulla, ja ainut tavoite oli hyvä taktiikan mukainen uinti. Ensimmäinen piikki meni kuten aamullakin, kierroksia oli tosin hiukan enemmän. Käännös ei sattunut kohdalleen aivan yhtä hyvin kuin aamulla mutta huono se ei missään nimessä ollut(uskoin kuitenkin että mahdollisuudet seitsemättä sijaa korkeammalle menivät siinä). Toisella piikillä lähdettiin taas kiihdyttämään uinti oli todella hauskaa kun uusia vaihteita tuntui löytyvän. Maaliintulokin napsahti kohdilleen ja ennätyksestä lähti jälleen puoli sekuntia. Oikeastaan vasta illalla ennen nukkumaan menoa tajusin, että olin todellakin voittanut SM-hopeaa perhosen pikamatkalla. Päivän saldo oli siis sama kuin edellisenä päivänä kultaa ja hopeaa.
Seuraavat kisapäivät koitan päivittää illemmalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti