Maanantai iltana muisteltiin taas miten niitä nelosia uidaa. Nelossarjoja oli useita, joista omalla tavallaan sekä pahin että mukavin oli seuraavanlainen setti:
St 20 MAX + 20 delf/sukl rupot takaisin päätyyn. Suoraan edellisten perään 50 st MAX. Kyseinen sarja uitiin kuudesti ja lopussa rupesi painamaan.
Eilisen setti ei tosin ollut mitään verratuna tämän päiväiseen tehotykitykseen. Kovia ja älyttömiä tehosarjoja on tullut vedettyä ennenkin, mutta tänään koin jotain ihmeellistä.
400av
4x100 L. 1' 30"
4x50 L. 50"
3x (2x75+ 2x25) 75II-> II/III ja piikit tottakai MAX (lähdöt melko tiukkoina)
Sitten päästiinkin jo kunnolla happojen makuun:
4x (y+2x+3z)
X= 150, 100 tai 50 II L. 2,30
Y= 100, 75 tai 50 MAX L. 1' 30"
Z= 50, 25 tai 15 MAX L 50"
Kierrokset putkeen ilman taukoja. Lähdöt Maken kellottamia, matkat oman maun mukaan.
Oma sarja oli muotoa 150II+2x100III+ 3x50MAX, 50II+2x75MAX+3x25MAX, 100II+2x75III+3x50MAX 50III+2x50MAX+3x50MAX
Sarjan hyvä puoli oli se että jokainen sai päättää minkä kolmesta matkasta milloinkin ui. Osa veti heti alkuun 15metrisiä spurtteja, muutamat vetelivät pitkiäkin pätkiä perhosta. Tärkeintä oli tietää milloin oma lähtö lähtee ja onko vuorossa X, Y vai Z kohta. Hyvä tehotreeni olisi voinut loppua jo tämän sarjan päättäneeseen laatoitus sessioon. Mutta...
2x (2x75 II/III+4x50MAX+6x25MAX) Tässä sarjassa kuolin totaalisesti. Viereisillä radoilla Teemu ja Rikukin hyytyivät, muttatekivät silti eroa joka vedolla. Itse yritin kaikkeni pysyäkseni jotenkin mukana. Palautuksiin lisää tehoa ja jotenkin kierroksia ylös, hapotus kasvoi, vauhti - ?
Tässä vaiheessa olisin ollut jo valmis jättämään leikin kesken. Kropassa alkoi painamaan ja vatsa oli jo tyhjennetty moneen kertaan.
Loppuun kuitenkin 6x25MAX + 150br (3x50) MAX tietysti (3viimeistä piikkiä ja broukkeni reidet krampissa = potkuja polvet lukossa)
Tässä vaiheessa Make taisi sanoa että uidaan vielä piikki ja se on sitten siinä. Asennetta tuntui kuitenkin löytyvän ja porukka halusi vetää sen ohjelmaan merkityn toisenkin kierroksen edellistä settiä.
Itse olin jo sitä mieltä että nyt ei kyllä enää pysty vetämään mitään mitään. Päätin kuitenkin vetää 6x25sijaan startilla 50vu max ainahan yhden finstan pystyy vetämään. Tiesin että laatta lentää jälleen toisessa päässä vaikka miten yrittäisi vääntää vastaan. Sillä aikaa kun muut vetivät loput 5piikkiään makasin mahallaan laidalla tyhjentäen viimeisetkin vatsahapot.
Muut nousivat ylös ja valmistautuivat viimeiseen 150broukkeniinsa. Tiesin että olkapäät eivät kestä enää vetoakaan vaparia ja vatsallaan maatessa pelkkä starttipallille nouseminen tuntui valtavalta urheilusuoritukselta. Kolme... kaks.. yks... ja siitä se lähti, ikuisuudelta tuntunut 150 rinuli broukken josta en näin jälkeen päin muista kun koko kropan vallinneen kaamean kivun.
miten sä voitkaan olla
noin tyhmä ja viisas samalla...
sä sanot et tahtoisit niin uskoo yhteisiin unelmiin...
mikä mussa on vikana...
mikä saa sinut pelkäämään...
mä en vieläkään tajua...
mitä siinä voi menettää jos heittäytyy...
sä tiedät panokset pelipöydällä
ja tiedät että niitä ei helpolla
voi voittaa, ei voittaa, ei voittaa
oletsä koskaan ollut
yhtään sen varmempi kuin nyt
tai pystytkö siihen ollenkaan
taistelenko yksin?
tahtoisin sun näkevän
miten paljon mä tahdonkaan..
...eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin
sä tiedät panokset pelipöydällä
ja tiedät että niitä ei helpolla
voi voittaa, ei voittaa, ei voittaa
sä tiedät että kipu voi kasvattaa
mut se ensin täytyy kohdata uskaltaa
ja voittaa, ja voittaa, ja voittaa
Päivänbiisi LXXVIII
Kiitos kaikille mukana olleille sprinttereille! Kiitos kannustuksesta, kiriavusta ja yhteisistä hetkistä happojen valtakunnassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti