Nopeuden opettelua

Perinteisessä valmennuksessa nopeustreeni on usein lähinnä nopeuden mittaamista. Uidaan piikkejä tai 15metrisiä ja kellotetaan niistä aikoja. Kellossa näkyvä aika siis määrittää nopeusvedon laduun. Meillä iltatreenin nopeus oli ennenkaikkea nopeuden harjoittelua. Opettelimme siis uimaan nopeasti.

Päivän nopeuden vedettiin seuraavilla tyyleillä. Lähempänä perinteistä nopeustreeniä oli drilli jossa kaikki uimarit seisovat rivissä altaanlaidalla silmätkiinnoi valmiina starttaamaa. Valmentaja antaa 2-4 rivissä olevalle uuimarille merkin lähteä uimaan kun pallo putoaa veteen. Luvan saaneet uimarit reagoivat pallon veteen putoamis ääneen jua koittavat koskea palloon ennen muita. Jännitystä drilliin tuo se ettei uimari tiedä ketä on vastassa ja millä radalla pallo on.

Kehittyneempi, enemmän perinteisesstä poikkeava ja lisää monipuolisuutta tuova drilli löytyy alta. Tällä kertaa kaikki uimarit lähtevät päädystä tai tilanteensalliessa miltä tahansa laidalta ja kaikkien on koskettava palloon. Ensimmäisenä palloon koskettava uimari pääsee pelistä pois eikä enää saa koskettaa uudelleen palloon. Jos pallosta kerkeää ainoalla kosketuksellaan ottamaan otteen on palloa mahdollisuus myös heittää. Pallon on kuitenkin pysyttävä sille varatulla alueella (allas tai varatut radat) tai muuten uimari hylätään vaikkei hän olisikaan viimeinen. Viimeinen palloon koskenut (tai yli rajan heittänyt) palkitaan esimerkiks 10:llä punnerruksella.

Treeni oli kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut. Nopeutta piti löytyä niin uintiin liukuun kuin köydenalituksiinkin. Jos ensinmäinen yritys ei tärpännyt piti myös suunnan muutoksiin löytyä terävyyttä. Ja vaikka iloinen meininki ja treenien hauskuus onkin meillä osa päivittäistä tekemistä, oli illan nopeustreeni yksi leirin hauskimmista.

Päivänbiisi CLXXIV