Aamulla parin kilsan allastreeni josta 1500m potkuja. Siitä suoraan salille jossa pääasiassa käsiliikkeitä. Kädet oli aika väsyneet vielä iltapäivänkin treenin alkaessa. Treeni alkoi 30minuutin kuivalla jossa kädet oli taas kovilla: vatsat, selät, "monkey bars", istuminen selkä seinää vasten jalat 90' kulmassa, kahvakuula(etuheilautus), soutu (soutulaitteessa), uimarin penkki, kaidehypyt(työ pääasiassa käsillä)...
Seuraavassa fiiliksiä allasosuudesta:
Alkuverra (400m) tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta pääsin kuitenkin päätyyn ja ohjelmassa oli 2x200 II. Ensimmäinen oli yhtä tuskaa ja tuntui että muut menee vähintään III-aluetta. Toinen 200 tuli hieman helpommin kun yritin tehdä töitä enemmän keskivartalolla. Satasen väliverran pilkoin piikkeihin ja kokeilin erilaisia tekniikoita. Jotain tilanteeseen sopivaa löytyikin.
Seuraavana settinä oli 4x100II/III. Yritin käyttää käsiä lähinnä terävään palautukseen ja saada sitä kautta voimaa vastakkaiseen vetävään käteen vartalon kautta. Uinti tuntui hieman paremmalta ja vauhtiakin tuli hieman lisää. Satasen verran vedin jälleen piikkeinä ja valmistauduin viimeiseen settiin 8x50 II/III-III.
Finstoissa olin jo sen verran hajalla että en edes yrittänyt kiihdyttää viimisiä vetoja mihinkään ylikovaan vauhtiin. Liu' un vauhdilla pääsi hyvin noin 15metriä ja loppupuoli oli lähinnä kierroksien ylläpitämistä ja uintiasennon tarkkailua. Viimeisen finstan jälkeen katsoin taululta loppuverraa ja järkytyksekseni huomasin edellisen sarjan edessä 3merkkiä: numeron 2, kirjaimen X ja sulkumerkin edellisiin kolmeen settiin.
Satasen verra oli henkistä valmistautumista tuskaiseen 1200metriin. Ajattelin että vedän setin kolmos-aallossa ja passailen vähän alkuun. Samalla Make huutaa VIIS... ja muut radalla olijat katsovat minuun että menehän nyt siitä...
Ei muuta kun kärkeen ja 2x200 II. Yritin edelleen säästellä käsiä ja samalla mietin että miten treenistä saisi parhaan mahdollisen hyödyn irti.
Viimeisen parin vuoden aikana vaparin käännöksesistä on muodostunut selkeä vahvuus mutta nyt huomasin käyttäväni käännöksiin suunnilleen saman verran aikaa kuin muutkin. Yritin panostaa käännökiin ja sainkin seuraavissa käännöksissä homman toimimaan. Keskittymistä se vaati normaali tilanteeseen nähden valtavasti enemmän.
Satasilla sain onneksi puhuttua itseni kakkos aaltoon ja peesissä oli hyvä uida. Käsissä väsymys alkoi painamaan mutta jotenkin sain vielä viimeisenkin satasen vedettyä. Verrassa sain ajatuksen että viimeisen voisi vetää perhosta. En todellakaan tiedä mistä tämä hullu ajatus tuli kun kroppa oli jo valmiiksi murjottu sellaiseen kuntoon että kädet eivät juuri liikkuneet edes vaparissa.
Make kannatti tätä hullua ideaa ja niinpä kokoporukka veti viimeiset finstat perhosta. Ensimmäinen finsta katkesi "vasta" noin 38m kohdalla. Seuraavat noin 30metrissä. Ensimmäisillä finstoilla tunnelma päädyissä oli hetkittäin lähinnä koominen. Osa porukkaa oli täysin poikki ja muutama alkoi vasta lämmetä loppuhuipennukseen vaatien 1' 30 lähdön lyhentämistä.
Viimeisistä finstoita en muista juuri muuta kuin sen että jossain vaiheessa edelliset aallot olivat jo uimassa ja korvaan kantautuu jostain kaukainen ääni "kome-kaks-..." Sitten pari delffaria ja täysillä kohti päätyä tarkoituksena ehtiä edes 20metriin ennenkuin kädet eivät enää nouse ja pitää keksiä jotain. Toiseksi viimeinen finsta meni aikaan 54,1 sekunttia (vauhti aikalailla max)
Viimeisellä finstalla katkeaminen tuli sitten juurin siinä 20m kohdalla. Sen jälkeen kaikki lihas solut joutuivat tekemään töitä sen eteen että kyynärpäät nousisivat edes lähelle vedenpintaa. Lopulta kädet löysivät päätykaakelin. Aikaa en tiedä, mutta sarja oli päättynyt.
Päivänbiisi XXII
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti